Torgny Lindgren: Taiteilija Klingsor

Taiteilijaelämän autuus ja hauraus

Torgny Lindgrenin ”taiteilijaelmäkerta” vie viekkaasti ja lumoavasti taiteen tekemisen lähteille. Sinne, missä maalaava käsi etsii todellisuuden sisintä luonnetta herättämällä kuolleen materian henkiin.

Taiteilija Klingsor (Tammi) jäi Ruotsin eturiviin kuuluneen kirjailijan Torgny Lindgrenin viimeiseksi teokseksi. Hän menehtyi tämän vuoden maaliskuussa. Toukokuussa tuli toinen suruviesti. Suomen etevimpiin kääntäjiin kuulunut, Lindgrenin suomentaja Liisa Ryömä oli seurannut kirjailijaystäväänsä.

Lindgrenin viehättävän vanhahtava kieli taipuu Ryömän tulkitsemana ilmeikkääksi suomeksi. Romaanissa eletään Västerbottenin takamailla 1940-luvulla, jolloin sanat                     kuten harittaa, pyältää, karvata ja sinkata kuuluvat arjen sanastoon. Näissä ja monessa muussa ilmaisussa kääntäjällä on riittänyt työsarkaa.

Maatalon askareet sen enempää kuin maailman kuohunta sotineen eivät nuorta Klingsoria kuitenkaan kiinnosta. Sillä hän on kokenut ihmetyksen ja ilmiön, joka avaa hänen silmänsä ”todellisuuden sisimmälle luonteelle”. Niinpä hän päättää ryhtyä taiteilijaksi.

Tarkastellessaan tavallista vihertävää juomalasia hän oivaltaa, ettei materia ole kuollutta, vaan elää niissä kieppuvissa partikkeleissa, joista se muodostuu. Tämän – kvanttifysiikan innoittaman – hengen ja materian liiton hän haluaa maalauksissaan esittää asiaan vihkiytymättömille.

Muuan nuoripari osuu myöhemmin sattumalta hänen ainoaksi jääneen näyttelynsä avajaisiin purkutuomion saaneeseen kouluun. He lumoutuvat tästä ensimmäisestä näkemästään taidenäyttelystä, päättävät jäljittään taiteilijan elämää ja taidetta ja kirjoittaa hänestä kirjan. Jota me parhaillaan luemme.

Torgny Lindgrenin kirjoja on
käännetty 30 kielelle.
Tunnetuimpia niistä ovat
Doren raamattu ja Akvaviitti.

Lindgren kommentoi pilke silmäkulmassa taidemaailman ylilyöntejä, mutta sukeltaa samalla syvälle taiteen mysteereihin, joita kenties voi parhaiten kuvata fiktion keinoin. Hänen seurassaan viihtyy, vaikka takaraivossa vaaniikin tunne, etten ole saanut koppia kaikesta siitä filosofisesta viisaudesta ja kulttuurihistoriasta, jonka hän on tekstiinsä upottanut.

Esiintyykö nimi Klingsor Richard Wagnerin oopperassa? Entä kokeeko samanniminen maalari ”viimeisen hehkuvien värien ja humalluttavan viinin kesänsä” Herman Hessen pienoisromaanissa?

Joka tapauksessa, kun kyse on taiteilijaromaanista, värit leiskuvat ja elävät elämäänsä Ukkoklingsorin valtaisassa arvessakin. ”Reunoiltaan se oli koboltinsininen, mukana häivähdys vihreää umbraa, sisempänä se hohti okraa ja kadmiuminkeltaista, keskellä oli krappilakan ja kadmiuminpunaisen loistoa.” Huumori on itsestään selvä ainesosa Lingrenin kerrontaa.

Klingsor eläytyy rooliinsa taiteilijana niin täydellisesti, että taiteen edellyttämä nöyryys ja oman työskentelyn jatkuva kyseenalaistaminen unohtuvat. Hän maalaa samaa tai samankaltaista asetelmaa yhä uudelleen. Mikään muu ei tunnu luonnistuvan.

Cézannen Still Life with Apples in a Bowl
Ny Carlsberg Glyptoteekissa Kööpenhaminassa.

 Hän lumoutuu Cézannen teoksesta ”Asetelma, omenoita kulhossa”, jonka näkee Kööpenhaminassa. Mutta tuijottaa vain maalauksen kulhoja, eikä huomaa omenoita, joilla mestari oli sanojensa mukaan halunnut häkellyttää koko Pariisin. Väistämätön katastrofi seuraa lopulta, kun eksistentialismi saapuu Västerbotteniin maalauksena, joka esittää vain itseään.

Klingsor on kokenut taiteen autuuden, nyt hän saa tuta sen haurauden. ”Kuolleet esineet samoin kuin maalaava käsi saattoivat milloin tahansa vaipua olemattomuuteen.”

Tiia Matikaisen veistos Bella Morte IV
Papu Galleriassa.

Mutta taide elää ja sykkii voimakkaasti niissä aikojen yli kantavissa teoksissa, joita me rakastamme. Cézanne oli omituinen erakko, jonka teoksia aikalaiset eivät juuri arvostaneet. Silti hän uudisti taidetta tavalla, jolle Matisse ja Picassokin ovat tunnustaneet olevansa velkaa.

Yksin hän ei tähän kuitenkaan olisi pystynyt. Tarvitaan ”klingsoreita”, taiteen aluskasvillisuutta, jolta nerot ponnistavat näkemään toisin, rikkomaan konventioita ja luomaan jotain ennen näkemätöntä.

Torgny Lindgren: Taiteilija Klingsor (Klingsor). Suom. Liisa Ryömä. Tammi, 2017. 170 s.

Taiteen olemusta voi mietiskellä 20 taiteilijan Laitumella-ryhmänäyttelyssä

Papu Galleriassa 26.8. saakka.