Meren aarteet – Löytöretki Suomen vedenalaiseen meriluontoon

WWF:n Vuoden luontokirja -palkinnon voitti Meren aarteet

Kymmenien asiantuntijoiden voimin syntyi upeasti kuvitettu, ensimmäinen kattava teos Suomen vedenalaisesta kansallismaisemasta. Teos on hieno lahja 100-vuotiaalle Suomelle – ja Itämerelle.

On hämmästyttävää, että jopa kuun pinta tunnetaan paremmin kuin maapallon meret. Toisaalta sen ymmärtää, kun ajattelee miten syviä meret ovat. Käytännössä kaikki yli puoli kilometriä pinnan alla sijaitsevat alueet on tutkittu vain ylimalkaisesti; niistä tunnetaan lähinnä vain merenpohjan muodot.

Meille Itämeri on tuttu ja rakas. Sen tila alkoi huonontua 1900-luvun alkupuolella teollistumisen ja maatalouden tehostumisen seurauksena. Mereen valui ravinteita, ympäristömyrkkyjä, kiintoainesta ja paljon muuta. Siitä oli tulossa likakaivo.

Meri on kuitenkin pitänyt pintansa. Yhdeksän rantavaltiota on sitoutunut suojelemaan sitä ja edistämään sen hyvinvointia. Tätä varten tarvitaan tutkittua tietoa meren tilasta. Suomessa käärittiin hihat ja ryhdyttiin tositoimiin vuonna 2004, jolloin perustettiin Velmu, Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma.

Tehtävä ei ole ollut helppo. Itämeren vaihteleva rantaviiva mutkittelee Virolahdelta Tornioon tuhannen kilometrin verran. Maisemat muuttuvat Suomenlahden kalliorannoista Saaristomeren syvänteiden kautta Pohjanlahden hiekkapohjiin.

Velmun kiinnostavimmat havainnot on nyt taltioitu hienoon, värikkääseen teokseen Meren aarteet (Gaudeamus), jonka ovat toimittaneet Markku Viitasalo, Kirsi Kostamo, Eeva-Liisa Hallanaro, Wilma Viljamaa, Suvi Kiviluota, Jan Ekebon ja Penina Blanket.

Vaskikalan koiras vartioi pesäänsä,
jossa mätimunat kehittyvät.
Naaras on jo lähtenyt omille teilleen.

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori valitsi Itämeren historiaa, elinympäristöjä ja lajikirjoa esittelevän teoksen voittajaksi viiden finalistin joukosta. ”Teos on luonnontieteellisen tutkimuksen popularisointia tärkeästä ja kiinnostavasta aiheesta, luettavassa ja houkuttelevassa muodossa”, hän perusteli valintaansa.

Vaikka hapettomat merenpohjat ovatkin niin autioita kuin kuviteltiin, meri yllätti silti monimuotoisuudellaan, lajirunsaudellaan ja värikkyydellään. ”Suomenlahden

lajisto onkin jopa maailman mitassa ainutlaatuinen: monet mereiset eli suurta suolapitoisuutta vaativat eliölajit tervehtivät siellä makeassa vedessä viihtyviä eliöitä.”

Itämeressä erilaisia eliölajeja on sadoittain. Täsmällistä määrää ei tiedetä, joten meri tarjoaa jatkuvasti uusia aarteita. Vuonna 2013 löytyi kotilolaji, jota ei pystytty tunnistamaan. Osoittautui, että se oli luultavasti tieteelle uusi laji, jonka täsmällistä sijoittumista kotiloiden sukupuuhun selvitetään edelleen.

Yksityiskohta Tapio Heikkilän
valokuvasta Hailuoto.

Meri on edelleen tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja sielunmaisemaa. Se on inspiroinut niin kirjailijoita, säveltäjiä kuin kuvataiteilijoita. Näin Saima Harmaja:

 ”Ihanat vaaleat pilvet / liukuvat taivaalla. / Hiljaa ja lumoavasti / laulaa ulappa. / Aaltojen hyväilyistä / meri on väsynyt. / Tulisit aivan hiljaa / tulisit juuri nyt –”.

Meille on annettu ainutlaatuinen aarre, Suomen rannikko, jolle ei vaihtelevuudessa ja kauneudessa löydy vertaa juuri mistään muualta. Upean teoksen tekijät kehottavatkin meitä vaalimaan sen perintöä.

”Aaltojen alle piiloutuu pieniä ihmeitä ja draamoja. Nämä meremme kätketyt aarteet ovat nyt alkaneet paljastua. Seuraavaksi on pidettävä huolta siitä, että ne säilyvät myös tulevaisuudessa, niin kauan kuin merikin säilyy.”

Meren aarteet – Löytöretki Suomen vedenalaiseen meriluontoon.

Gaudeamus. 2017. 518 s.

Tapio Heikkilän Kansallismaisemat-näyttely Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa 

31.12.2017 saakka.