Not Vital – Paintings

Kyse on hitaasta katsomisesta ja ajattelusta

Runsaasti kuvitettu taidekirja esittelee sveitsiläistaiteilija Not Vitalin monipuolista tuotantoa eri puolilla maailmaa. Ateneumissa on esillä hänen viimeaikaisia pelkistettyjä, meditatiivisia muotokuviaan.

Not Vital (1948-) opiskeli taidetta 1960-luvun lopulla Pariisissa ja aloitti työskentelynsä kollaaseilla ja veistoksilla. Vähitellen hänestä kehittyi tilan ja muodon mestari, joka on luonut arkkitehtonisia installaatioita eri puolille maailmaa.

Hän on utelias kokeilija ja uusien mahdollisuuksien etsijä ja toteuttaja niin konkreettisesti kuin käsitteellisesti. Vital matkustaa jatkuvasti, pitää näyttelyitä ja kerää myös kollegojen töitä omaa kokoelmaansa varten.

Vasta kuusikymppisenä hän teki ensimmäisen maalauksen, omakuvan, Pekingissä. Sillä hänen mielestään koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä sitä, mistä pitää. ”Maalaaminen on minulle paras tapa nähdä, tuntea & haistaa valo”, hän kirjoittaa englanninkielisessä artikkelissaan Like a Lake I Like teoksessa Not Vital – Paintings (Parvs).

Vaikka valo on Vitalille tärkeää, hän työskentelee tummalla vain valkoisen, harmaan ja mustan väriskaalalla. Kenties siksi, että hän varttui Engadinin laaksossa Sveitsissä, alueella, jota kutsutaan ”harmaan maaksi”, sillä luonnonolosuhteet, sumu ja lumi muovaavat maisemaa suurimman osan vuotta.

Hänen ateljeessaan ei ole lainkaan ikkunoita, sillä mykistävät vuorimaisemat ympärillä häiritsevät keskittymistä maalaamiseen. Talvella kattoikkunatkin peittyvät lumeen. Näin Vitalille syntyy ideaalinen tila työskennellä: ”Himmeä valaistus saa katseeni kiihkeämmäksi ja minun on ponnisteltava nähdäkseni sen mitä katson.”

Wei Wei, 2012. Kuva: Eric Gregory Powell

Not Vital tavoittelee muoto- ja omakuvissaan ihmisen ydintä poistamalla maalauksistaan kaiken ylimääräisen. Teokset ovat meditatiivisia ja arvoituksellisia. 

Hänen Pekingin ateljeensa seinät ovat ruostumatonta terästä, joten siellä hän näkee vain oman heijastuksensa. On kuin hän katsoisi peiliin tai lammen pintaan. Tästä on apua omakuvien teossa.

Maalaukset symboloivat Vitalille elämänvirtaa, sillä hänen työskennellessään ne ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Muutama ylimääräinen siveltimenveto, ja tuloksena on aivan uusi teos.

Signeeraus on tärkeä osa Not Vitalin teoksia. Joskus sen maalaamiseen kuluu yhtä paljon aikaa kuin itse teokseen. Hän saattaa kokeilla signeerausta kymmeniin eri kohtiin maalausta ja pyyhkiä sen jälleen pois, ennen kuin se löytää oikean paikkansa.

Tämänkään jälkeen teos ei ole vielä valmis. Se tarvitsee ”ihokseen” lasin, ilman sitä se on alaston. Lasi on ikkuna teokseen, joka kutsuu meidät katsomaan sisään, silti se säilyttää tietyn etäisyyden, emme voi koskettaa teosta.

Lin, Returning to the South of China
to See His First Son, 2010. 

Lasi heijastaa teoksen pinnalle katsojan kuvan, ympäristöä ja lähellä olevia muita teoksia. Näin se paradoksaalisesti tuo takaisin sen ”hälyn”, jonka taiteilija on pelkistyneellä työskentelyllään poistanut.

(Kun tarkkaan katsoo Ateneumin näyttelystä ottamaani kuvaa, vastapäiset teokset heijastuvat lasin pinnassa, ja minä sihtaan alareunassa.)

Lasi luo näin teoksiin uuden tason, kommunikoi katsojan kanssa. Syntyy teoksen ja katsojan vuoropuhelu, jossa katsoja joutuu etsimään paikkaansa teoksen edessä hakiessaan oikeaa tarkkailukulmaa, josta teos avautuisi.

Aivan kuten pimeässä ei ensin näe mitään, kunnes silmät vähitellen tottuvat ja alkavat erottaa yksityiskohtia. Samoin käy Not Vitalin teoksia keskittyneesti katsellessa, vähitellen teosten hienot nyanssit paljastuvat nautinnollisesti.

Kuten FT Susanna Pettersson artikkelissaan Seeing in the Dark toteaa: It’s all about slow looking and thinking” (Kyse on vain hitaasta katsomisesta ja ajattelusta).

Not Vital – Paintings  

Englanninkielisen teoksen on kustantanut Parvs. 96 s. 2018.

Teos koostuu Not Vitalin esseestä Like a Lake I Like, joka käsittelee hänen työskentelynsä lähtökohtia, ja Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtajan Susanna Pettersonin artikkelista Seeing In the Dark, joka pohjautuu hänen keskusteluihinsa taiteilijan kanssa.

Näyttely Ateneumin taidemuseossa 20.1.2019 saakka. 

Sen on kuratoinut Susanna Pettersson.