Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles

Pitkää nenää realiteeteille

Olivier Bourdeaut’n ilakoiva, kaihoisa satu Tule takaisin, Mr. Bojangles kohottaa kuplivan maljan hullulle rakkaudelle, jolle kuolemakaan ei mahda mitään.

Pieni hullunkurinen perhe koostuu isästä, joka nostelee pikkuriikkisiä painoja sikari hampaissaan, gin tonicia siemaillen. Hän kutsuu harjoitustaan ”gym toniciksi”, samalla kun äiti keihästää pienoisaurinkovarjolla oliivia martinilasistaan. Pariskunta viettää jatkuvaa fiestaa.

Perheen nuori poika rakastaa vanhempiaan ja kertoo perheensä tarinaa vilpittömästi, poikamaisen viistolla huumorilla. Eksoottinen, suuri lintu ”Neiti Turhanpäiväinen” koikkelehtii kiljahdellen vanavedessä. Ylenpalttisen elämänmuodon on mahdollistanut perheen korvaamaton ystävä, Törkimykseksi kutsuttu senaattori hämäräperäisillä afääreillään.

Vanhemmat tanssivat, pyörähtävät ilmassa ja tussahtavat pehmeästi takaisin lattialle aivan kuin Bojangels Nina Simonen esittämässä suggeroivan surumielisessä kappaleessa. Timanttineulan vinyylille piirtämä musiikki soi romaanin taustalla, synnyttää lumotun, haikean tunnelman kadotetusta paratiisista.

Ranskalaisen Olivier Boudaut’n
esikoisteoson käännetty
kymmenille kielille.
Kuva: Finitude

Olivier Bourdeaut’n Ranskassa palkintoja kahmineen esikoiskirjan Tule takaisin, Mr. Bojangels (Siltala) kansi tuo ensisilmäyksellä mieleen pahimmanlaatuisen romanttisen kioskikirjan. Mutta lähemmin tarkasteluna kansi on kaunis, ja niin on tarinakin, joka kertoo tanssista, rajojen yli kurkottavasta elämästä ja sitä suuremmasta rakkaudesta.

Isä taltioi vihkoihinsa katkelmia hullunmyllystä, jossa perhe pyörii. Kirjoittaa jatkuvista bileistä, Espanjan huvilasta, hillittömästä vaimostaan, lumoojattaresta, joka haluaa joka päivä tulla kutsutuksi eri nimellä: Hortense, Marguerite, Eugenie.

 ”Olisi ehkä parempi, jos en olisi koskaan tavannut häntä”, mietteet unohtuvat, kun isä antautuu leikkiin, jaettuun hulluuteen.

”Hänen täydellinen olemuksensa oli valhetta, mutta se oli suurenmoinen valhe”, ylistää äitiään palvova poika. Äidissä asustaa luonnonlapsi, joka pakenee tuskaansa unelmiin, taistelee arjen tuulimyllyjä vastaan tempauksillaan.

Yksityiskohta Petri Niemelän
öljymaalauksesta Escape.

Taitavasti Bourdeaut kuvaa käärmettä, joka paratiisiin luikertelee, miten naurunpuuskista vähitellen katoaa ilo, silmistä sammuu tuli. Ongelmia, joihin eivät lääkkeet sen paremmin kuin lohdutukset auta. 

Mutta vielä on suuren luokan puijauksen vuoro, vielä on viimeinen tanssi tanssimatta. Katumukselle ei näissä juhlissa ole sijaa.

Isän vihkoihin tallentamista yhteisesti juhlitun elämän hullutuksista syntyy kirja nimeltä Tule takaisin, Bojangles. Nimi on itsestään selvä, koska mainitun herran paluuta on pitkin matkaa odoteltu. 

Kustantajan mielestä teos on ”hauska ja hyvin kirjoitettu eikä siinä ollut päätä taikka häntää ja siksi hän halusi julkaista sen”. 

Onneksi se on nyt Ville Keynäsin mainosti suomentamana saatu meidänkin iloksemme.

Sadut sisältävät usein opetuksen, niin tämäkin. Hulvaton, kaihoisa tarina kehottaa tarttumaan hetkeen, luottamaan elämään ja rakkauteen, nousemaan arjen yläpuolelle, aina kun se suinkin on mahdollista. Ihmiset ottivat kirjan omakseen, nauroivat, tanssivat ja itkivät sen mukana. Tämä ihmetyttää, mutta myös ilahduttaa poikaa. ”Se oli hullua, mutta elämä usein on sellaista ja niin on hyvä.”

Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles

(En attendant Bojangles). Suom. Ville Keynäs. Siltala, 2017. 144 s.

Petri Niemelän maalaus on mukana Galleria Brondan Kesäsalogissa 13.8. saakka.