Lauri Törhönen: Elämäni banaanin kuorena

Kohtauksia eräästä avioerosta

Lauri Törhösen uuden romaanin minäkertoja on pettynyt, pettänyt ja katkera. Elämäni banaanin kuorena on vimmainen, subjektiivinen purkaus avioerosta miehen näkökulmasta.

Elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja Lauri Törhöseltä pyydettiin taannoin tv-sarjaa avioerosta miehen silmin nähtynä.

– Minullahan oli siitä kokemusta. Hanke kuitenkin kariutui, koska käsikirjoitus ei kelvannutkaan, vaan siihen haluttiin sittenkin ympätä tasa-arvoa ja naisnäkökulmaa, Törhönen pahoitteli uuden kirjansa julkistamistilaisuudessa.

Käsikirjoitus poiki kuitenkin nyt ilmestyneen fiktiivisen tarinan, jonka minäkertoja joiltain osin muistuttaa kirjailijaa itseään. Kuten kirjan mies Törhönenkin lataa täysillä:

 – Miehet tekevät raskaita, naiset kepeitä eroja.

– Ovatko naiset monopolisoineet uhriutumisen?

– Naisen ympärillä on noitalauma, naisten ilmailukerho. Nämä pahan ilman linnut pyrähtävät paikalle erotilanteessa ja edesauttavat eroa. Sen jälkeen ne lehahtavat taas muualle tekemään pahaa.

– Entä onko Elämäni banaanin kuorena eräänlainen kosto? Panu Rajala kysyi tilaisuudessa.

– Kaikessa on aina ripaus kostoa. August Strindberg lupasi kriitikoilleen: ”Tavataan seuraavassa näytelmässä”, Törhönen myönsi.

Tällaisista aineksista syntyy katkeroituneen ja pettyneen miehen tilitys avioerosta, jota vastaan hän hangoittelee pari vuotta sinnikkäästi. Sillä hän rakasti vaimoaan, Sinua, tulisesti loppuun saakka. Vaikka pettikin mennen tullen pitkin matkaa.

 Lauri Törhösen Sello & Pallo sai vuonna 2011
nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnon.

Lyhyet luvut ja napakat lauseet tykittävät elävästi, konstailematta, kohtauksia nykyhetken erohelvetistä ja taipaleesta kohti väistämätöntä haaksirikkoa. Näistä irrallisista palasista hahmottuu kuva toiveiden ja todellisuuden sovittamattomasta ristiriidasta. Erotuskasta ja fyysiseksi yltyvästä ahdistuksesta.

Ammattiauttajastakaan ei ole apua. ”Meidän parisuhdeterapiamme oli lisensioitua petosta. Rahat olisin voinut säästää juristille.”

Surullista – ja ihan liian tavallista – on, että lapset vedetään keskinäisen vihanpidon ja koston välikappaleiksi. Tätä juristi, kirjailija Marja Toivio kuvaa aidosti teoksessaan Lastani et tapaa. Törhösen romaanissa kertojan neljä lasta ovat hänen mielestään painava syy jatkaa avioliittoa. Ero on hänestä aina huonoin vaihtoehto.

En ole siitä niin varma. Kertoja rakastaa vaimoaan – ja monia muita naisia siinä sivussa. Mutta ennen kaikkea hän rakastaa avioliittoa, turvasatamaa, josta voi hypätä syrjäpoluille ja palata jälleen kotipesän lämpöön. Käytäntö on johtanut puolisoiden väliseen valtataisteluun, mustasukkaisuuteen ja keskinäisen pettämisen kierteeseen.

”Outo yhdistelmä, tai aika hyvä: olen huono valehtelemaan mutta hyvä salaamaan; sinä olet huono salaamaan mutta hyvä valehtelemaan.” Naisen logiikan mukaan tämä ei ole hyvä kombinaatio. Mutta ehkä saamme seuraavaksi uuden näkökulman aiheeseen, sillä Elämäni banaanin kuorena on vasta Törhösen rakkauskertomussarjan Erittäin hieno suomalainen rakkaustarina ensimmäinen osa.

Pentti Arpalahden valokuva
 Ikuinen rakkaus.

Seuraavaa osaa odotellessa voi pohtia, olisiko sittenkin jotain voitu tehdä toisin? Taustalukemiseksi voin suositella Docendolta äskettäin ilmestynyttä Minna Oulasmaan ja Riikka Riihosen teosta Sexfullness – yhdessä jaettu nautinto.

Sen mukaan luottamus, kunnioitus ja rehellisyys ovat välttämättömiä ihmissuhteen rakennusaineita. Luottamuksen ja turvallisuudentunteen rikkominen murtaa suhteen peruskiven. Ja jollei sitä ole, on vallan todennäköistä, että korttitalo sortuu.

Lauri Törhönen: Elämäni banaanin kuorena. 

Docendo.  2017. 191 s.

Pentti Arpalahden valokuvia Galleria Dixin Studiossa 

30.9. saakka.