Maammetaulu – Kuvia, sanoja ja ihmisiä 100-vuotiaasta Suomesta

Suomi on katsojan silmässä

Juha Metso, Mika Rokka ja Ville Vanhala maalasivat värikkään ja moni-ilmeisen muotokuvan, Maammetaulun, Suomesta eilen, tänään ja huomenna. Riemastuttavat valokuvat kehystävät ihmisten mietteitä, joita tilastotiedot täydentävät.

Suomessa kohotetaan tänä vuonna juhlamaljoja monissa salongeissa, toisaalla hytistään leipäjonoissa. Näistä ääripäistä ja niiden välimaastosta lausuivat mielipiteensä niin tunnetut kuin tuntemattomatkin suomalaiset toimittaja-kirjailijalle Ville Vanhalalle.

Valokuvaajien Juha Metson ja Mika Rokan kamerat tallensivat riehakkaita, herkkiä ja koskettavia kuvia suomalaisesta arjesta ja luonnosta. Kasvottomat tilastot puhuvat omaa kieltään. Näistä aineksista syntyi persoonallinen, rehellinen ja innostava suomikuva, johon lukija voi peilata itseään. Sillä Suomea on niin monta kuin meitä asukkaitakin.

Alkutahdit kajauttaa etuoikeutetusti maanviljelijä, sotaveteraani Hannes Hynönen (1913–2015). ”Olen sen ajan lapsia, että muistan vielä vuoden 1918 sisällissodan, sen vaaran tunteen, pelon ja ne totiset ihmiset, jotka uskalsivat puhua vain kuiskaamalla.” Ankarat kokemukset eivät häntä katkeroittaneet. ”Itsenäinen Suomi on hieno ja arvokas maa. Suomessa on hyvä elää ja kasvaa.”

Toisenlaisiakin mielipiteitä kirjaan mahtuu. Lähihoitaja Kaisa Niemelä Haminasta on vihainen: ”Isoäitini kuoli hoitokodissa nälkään. En anna sitä koskaan anteeksi. Suomessa ei enää pidetä huolta suomalaisista, mutta maahanmuuttajille ja pakolaisille tarjotaan kultalusikka suuhun.”

Vastakkainasettelu Suomessa on kärjistynyt. Leena Lehtolainen löytää tilanteesta rikoskirjailijalle monia aiheita. ”Tänä päivänä suuri joukko 18 – 25-vuotiaita miehiä on ilman koulutuspaikkaa tai työtä. Heissä tikittää turhautumisen sukupolven aikapommi.”

Eikä työttömyys rassaa vain nuoria. Kun on ylittänyt ”parasta ennen” -päivämäärän, työnsaanti on vaikeaa jopa ihmiselle, jolla on kahdeksan ammattia. Näin on käynyt kymiläiselle Anniina Honolle (s. 1955). ”Minusta tuntuu, että en kelpaa mihinkään, aivan kuin olisin jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle.” Silti: ”Elän päivän kerrallaan, ja jokainen päivä on minulle yhtä arvokas.”

Suomessa on yli 120 000 yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä. (Kirjan tilastotiedot on koottu kevään 2017 aikana.)

Taiteilija Ilkka Vainio ei silti synkistele. ”Ei perkele ole mitään syytä valittaa. Suomi on hieno ja turvallinen maa, ja täällä eletään värikästä ja villiä elämää.” Tästä on monenlaisia todisteita. Kaljakellunnan ja akankannon luvatussa maassa kännykänheiton Suomen ennätys on 94,97 metriä. Lisää imartelevaa tilastotietoa:

Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.

Mutta poliitikkoihin emme luota. Muusikko Remu Aaltonen lataa täysillä: ”Rikollisuus on parhaimmillaan taidetta, mutta politiikka on huonoa rikollisuutta, koska se on bisnestä.” Mäkihyppääjä, artisti Matti Nykänen komppaa jälleen yhdellä kuolemattomalla lausahduksella: ”Politiikka ei ole minun alaani, koska olen rehellinen ihminen.”

Kirjoja ja kirjastoja me kuitenkin rakastamme. Suomalaiset käyvät kirjastossa 49 miljoonaa kertaa vuodessa. Näitä taiteen, tieteen ja viihteen tyyssijoja meillä on peräti 765 kappaletta. Mutta miten niiden käy tulevaisuudessa?

Kalastaja, ympäristöfilosofi ja kirjailija Pentti Linkolan ennustus on lohduton: ”Ihmisen myötä kuolevat evoluution suurimmat saavutukset: kulttuuri, aatteet ja se vähäinen sivistys, mitä vielä on jäljellä.” Elintason nousu on hänestä ollut tuhoisaa: ”Elämä, kuten me sen ymmärrämme, loppuu.”

”Maailmanloppu on hölynpölyä”, tuhahtaa tähän avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja. ”Ihmiskunta vaurastuu ja kuormittaa yhä vähemmän ympäristöään”. Hänen mukaansa ennustukset menevät aina pieleen, eikä hän tunnustaudu optimistiksi vaan realistiksi.

Hannes Hynösen kanssa hän on samoilla linjoilla. ”Kun Suomi täytti 50 vuotta, täällä ei edes osattu unelmoida siitä, minkälainen on satavuotias Suomi. Meillä ei koskaan ole ollut niin hyvä elää kotimaassamme kuin on nyt.”

Entä mitä meidän professorin mielestä olisi ajateltava tulevaisuudesta? ”Meidän ei pidä unohtaa, mistä olemme tulleet ja miten olemme tähän päässeet. Vain siten voimme ymmärtää, minne olemme menossa.”

Juha Metso, Mika Rokka ja Ville Vanhala:

Maammetaulu – Kuvia, sanoja ja ihmisiä 100-vuotiaasta Suomesta

Docendo. 2017. 335 s.