Susanna Välimäki: Syötävät sävelet – Vieraana säveltäjien pöydissä

Musiikin siivittämiä aterioita

Susanna Välimäen herkullisessa, runsaasti kuvitetussa tietoteoksessa sukelletaan mestarisäveltäjien keittiöihin, kantakrouveihin ja salonkeihin.

Mikä on pysyvää kaiken katoavan keskellä? No, ainakin syöminen ja ruoka, jotka avaavat maukkaan näkökulman entisajan arjen ja juhlan mikrohistoriaan.

FT Susanna Välimäki on tarkentanut katseensa maailman mestarisäveltäjien kulinaariseen elämään ja valmistanut suuresta tietomäärästä vallan mainion Syötävät sävelet -teoksen (Kirjapaja).

Luettuani elävästi ja hauskasti kirjoitetun tietokirjan, minusta tuntui kuin olisin istunut pitkän illan notkuvan pöydän ääressä rattoisassa seurassa, musiikin pauloissa. 

Pikkutunneille jatkuneissa kemuissa Nicolò Paganini lahjoitti minulle raviolireseptinsä, Johann Sebastian Bach tarjoili lempiruokaansa paistettua silliä Alma Mahlerin täyttäessä pikarini benediktiiniliköörillä.

Syötävien sävelten resepti on pitkä, sen valmistamiseen tarvittiin säveltäjien kirjeenvaihtoa, päivä- ja muistikirjoja, aikalaismuistelmia, vanhoja sanomalehtiä ja tietenkin vanhoja keittokirjoja. Näin paljastui ”mitä ja missä säveltäjä syö, mistä ruoasta hän pitää ja mistä ei, ja minkä aseman ruoka hänen elämässään saa”.

Susanna Välimäki on Turun yliopiston
musiikkitieteen yliopistonlehtori.

”Maku ja sointi ovat samankaltaisia kokonaisvaltaisia aistielämyksiä, jotka kiihottavat kehoa, tunteita ja älyä yhtä aikaa. Monet säveltäjät ovat olleet herkkusuita, mestarikokkeja ja lahjakkaita syömäreitä”, Välimäki toteaa. Niinpä hän onkin jaotellut säveltäjänsä ja kirjansa näiden kolmen kategorian mukaisesti.

Mestarikokkien kruunaamaton kuningas on eittämättä Gioachino Rossini (1792–1868), aikansa supertähti, joka lopetti ammattimaisen säveltämisen jo 37-vuotiaana voidakseen keskittyä intohimoonsa l’art culinaireen täysipainoisesti.

Sevillan parturi -oopperan ensi-illasta Roomasta hän kirjoitti sopraano Isabella Angelica Colbranille, tulevalle puolisolleen: ”Mutta mikä minua kuitenkin kiinnostaa paljon enemmän kuin oopperani, rakas Angela, on kehittämäni uusi salaatti, jonka reseptin kiiruhdankin sinulle heti antamaan.”

Kyse oli vinegrettestä, johon sekoitetut tryffelilastut antoivat eineelle eräänlaisen ”sädekehän, jonka tarkoitus oli johtaa syöjä hurmokseen”.

Ludvig van Beethoven (1770–1827) edustaa askeettisia tankkaajia. Leipäkeitto, juustomakaroni ja pottukala tyydyttivät mainiosti säveltäjäneron ravinnontarpeen, jotta nälkä ei haitannut luomistyötä. Mikäli annos ei jostain syystä miellyttänyt, temperamenttinen taiteilija paiskasi sen päin palvelijansa naamaa.

Alma Mahler puolestaan kuuluu herkutteleviin syömäreihin – ja juomareihin. Los Angelesiin sotaa paennut leski purki pettymyksensä lupaavasti alkaneen säveltäjänuransa kariutumiseen munkkilikööriin. Hän lopetti sävellystyön miehensä Gustaf Mahlerin käskystä. Hanna Weselius on kirjoittanut aiheesta Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittaneen romaanin Alma!.

27 eri yrtistä, mausteesta ynnä muusta uutettu Bénédictine ”maistuu unelta, myytiltä ja alitajunnalta”. Ei ihme, että se kelpasi myös suomalaisille mestareille.  Akseli Gallen-Kallelan Symposion-maalauksessa pullo tätä ihme-eliksiiriä komeilee keskellä pöytää.

Teokseensa Välimäki on liittänyt myös ruokaohjeita, joiden avulla voimme valmistaa ja nauttia nuottiniekkojen lempimuonaa omissa kekkereissämme. Sillä ”yhdessä apehtiminen siitä innostuneessa seurassa on kamarimusiikillista toimintaa ja elämän ilon suurenmoisimpia ilmentymiä. Silloin elo maistuu.”

Susanna Välimäki: Syötävät sävelet – Vieraana säveltäjien pöydissä

Kirjapaja. 2017. 141 s.

Susanna Välimäki pitää klassista musiikkia ja ruokaa käsittelevää Syötävät sävelet -blogia (syotavatsavelet.blogspot.com).