”Minä en sitten häpeile!”
Henriikka
Rönkkönen vie uudessa kirjassaan Bikinirajatapaus
vibraattorin tärinän säestämälle sensuroimattomalle tutkimusretkelle navan
alapuolisille alueille, sinkkuuden ytimeen.
Henriikka
Rönkkönen tietää, mistä ja miten kirjoittaa uudessa teoksessaan Bikinirajatapaus (Atena). Sillä hän on koulutukseltaan äidinkielen
opettaja ja seksuaalineuvoja. Käytännön kokemustakin aiheesta piisaa, sillä kirjailija
viettää seitsemättä vuotta itsensä kanssa, sinkkuna
Hänen edellinen teoksensa Mielikuvapoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita hätkähdytti
ronskiudellaan. Ja samalla vaihteella mennään nytkin; TV:n Sinkkuelämä-sarja punastuu suomalaista versiota tirkistellessään.
Jo kirjan Esi(leikki)puhe
vinkkaa, että monessa on oltu mukana ja siitä puhe, mistä puute. Senpä tähden
kirja onkin varustettu tarralla: Lukeminen
omalla vastuulla. Sillä Simo Salmista
lainaten siinä: ”ruma sana sanotaan
niinkun se on”.
No, pornosta ei sentään ole kyse, vaan seksistä ja
kumppanin metsästyksestä. ”Miksi seksi on tabu, vaikka sitä on kaikkialla ja se
pyörii alati mielessä”, ihmetteli Henriikka Rönkkönen Atenan kevätpressissä. Ja
lupasi Bikinirajatapauksessa
”intiimiä ja syvällistä aiheen pohdintaa, kuin ystävien kesken, pitkälle
venähtäneen baari-illan hämyisissä tunnelmissa”.
Suomen tunnetuin sinkku Henriikka Rönkkönen kirjoittaa suosittua Sinkkublogia. |
Sieltä siirrytään itse areenalle, älykännykän, Tinderin
ja Instan muodostamaan Bermudan kolmioon – statuksena ”It’s complicated”. Tässä karkkikaupassa kaikki tuntuu
mahdolliselta, klikkauksia, sydämiä ja mätsejä satelee. Whatsappiin ja
Messengeriin voi heittää läppää ja hymiöitä.
Kun niitä on tuntemattoman nettikumppanin
kanssa vaihdeltu satakunta, hän on tullut tavallaan tutuksi. Vaikka ei olla
nähty kuin kerran, joskus ei sitäkään.
Sitä paitsi kaikki eivät edes halua tutustua nettikumppaniinsa
luonnossa, heille egoboostiksi riittävät klikkaukset, nehän todistavat, että elossa
ollaan. Nämä kvasikumppanit luetaan sinkkuelämän kiroihin. Tosin iloja ei voi
taata silloinkaan, kun päästään toden teolla itse asiaan. Sillä läheskään aina
toiveet ja taidot eivät kohtaa, ja tilanne voi ryöstäytyä peräti raadolliseksi.
”Tämä nikkari ei
paljoa esittelyjä kaipaa. Paukuttaja on mies, joka vetää housut kinttuun, ottaa
naisesta yhtä väkevän otteen kuin Audinsa ohjauspyörästä ja paukuttaa menemään
160 kilometriä tunnissa neljänkympin alueella. Mies laukeaa samalla, kun naisen
pää menee seinästä läpi naapurin puolelle.”
Tällaisen kokemuksen elähdyttämänä kannattaa viettää masturbaatiopäivää
tutussa ja turvallisessa seurassa. Kumppani löytyy yöpöydän laatikosta: ”soma pieni käteensopiva vesitiivis pötkylä.
Sellainen vähän lyhyeksi jääneen avomaankurkun oloinen.” Mutta tämäkin partneri
kiihottuu vauhdilla ja hetken peräaukon tuntumassa hyristeltyään dildo katoaa
anaaliin. Miten tästä eteenpäin, selviää Bikinirajatapauksesta.
Mutta joskus tärppää. Tosin silloinkaan ei voi olla
varma, mitä uusi kumppani todella haluaa, kun omatkin tunteet kyntävät myrskyävää merta:
”Olin ainakin hetkeksi unohtanut Laurin,
josta en ollut kiinnostunut.” Ikävä kyllä, some hämärtää todellisuudentajua
myös rakkausrintamalla.
Tuntemattoman taidemaalarin teoksen Latvian Liepajan vanhassa rakennuksessa kuvasi Kaisu Koivisto sarjaansa Kaipaus. |
Joskus ihminen ei tätä härdelliä kestä, vaan särkyy. Näin
käy Bikinirajatapauksen
sankarittarellekin. Paniikkikohtaukset, ahdistus ja burn out pysäyttävät hänet miettimään
omaa identiteettiään, omia tarpeitaan.
Hän tunnustaa kirjassa kulkeneensa nuorempana aina joku
filtteri päällä, vahvasti meikattuna ja photoshopattuna. Sillä ”ollakseen kuuma ja haluttava pitää olla
esimerkiksi karvaton ja läskitön”. Nykyään sankaritar haluaa olla oma
itsensä, silti naisellinen ja seksikäs. Bikinirajatapaus
onkin vertaistukea kaikille, jotka tuntevat olevansa epävarmoja kehostaan ja
viehätysvoimastaan.
Sitä paitsi sinkkuus ei ole ongelma, joka pitäisi
parantaa, sillä avioliiton turvasatama kultaisine noutajineen ja
liukuvoiteineen eivät kuulu kaikkien top teniin. Silti sankarittaremme ihastuu
edelleen helposti, ja pesä on valmiina tulevaa poikaystävää varten…
Henriikka
Rönkkönen: Bikinirajatapaus ja muita
sinkkuelämän iloja.
Atena. 2018. 176 s. Sinkkublogi
Kaisu Koiviston näyttely Maisema riisinjyvässä Forum Boxissa 25.3. saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti