Mitä tunnelin päässä on?
Emma Kantanen on luonut epätodennäköisistä
aineksista: sadevesiviemäreissä vaeltelusta, seksityöstä ja valokuvaamisen
opiskelusta monitulkintaisen, ajatuksia herättävän autofiktiivisen romaanin Jos sataa, älä tule.
… tunneli oli tarina, syli ja ovi.
Uteliaisuus ajaa Emma Kantasen romaanin Jos sataa, älä tule minäkertojan Northin, Australiaan valokuvausta opiskelemaan saapuneen suomalaisen naisen, tunnelin suuaukolle. Taipuisalla kielellä kirjailija johdattaa lukijan tunnelin sisuksiin. Sen pimeydessä aistit herkistyvät ja fyysinen kokemus on jotain ihan muuta kuin maan pinnalla.
… kun tunnelissa
oli sisällä, se ei ollut enää outo, vaan sen pimeys oli luonnollinen kuin yö.
Hengitin tasaisemmin, näköni tarkentui. Mitä syvemmälle menin, sitä paremmin
tunsin hallitsevani tunnelin pimeää syliä ja itseäni.
Tunnelien seinät on koristeltu tekstein ja niihin on maalattu nimiä ja kuvia kuin kuumeunia. Kadulla kulkevien ihmisten sadevesiritilöiden läpi sisään vilahtelevat heijastukset luovat seinämille taskulampun valokeilassa häilähtelevän varjoteatterin.
Ovatko Lost
Boys – Kadonneet pojat vain urbaani legenda, vai ovatko he tämän maanalaisen
valtakunnan herroja?
Northilla on tunneleissa samoilemisen ohessa muitakin
rooleja. Hän opiskelee intohimoaan valokuvausta eksentrisen professorin
johdolla. Tämän monimieliset kommentit saivat minut ajattelemaan taiteen
olemusta: Taiteen kuuluu olla sarja
kontrolloituja riskejä. Totta, voi sen noinkin ilmaista. Northia hän
kehottaa tekemään jotain peruuttamatonta.
North elää opiskelijakommuunin kummajaisena, kerää syötävää
roskasäiliöistä ja näkee nälkää. Kallista opiskeluaan tasokkaassa
oppilaitoksessa hän on ajautunut kustantamaan seksityöllä. Sen harjoittaminen oli
osasyy hänen pakoonsa koto-Suomesta. North häpeää, mutta pitää ”asiakaspalvelujaan”
välttämättömänä osana valokuvaustaan, jonka opiskelua ei muuten pystyisi
jatkamaan.
Northin terapeutin mielestä tämä etsii vaaraa niin
tunneleista kuin seksityöstäkin. Terapeutti tulkitsee tunneleita, ei niinkään
konkreettisesti, vaan mielikuvina vaarasta. Haluaako North pelätä niin paljon,
että löytää omat rajansa?
Ajatus tunneleita hallitsevista Kadonneista pojista kytee
Northin alitajunnassa. Ovatko he todella olemassa? Näitä miettiessään hän
sukeltaa filosofisiin pohdintoihin: Alitajunta
on sielumme huijari ja ajatuksia lukeva loisen kaltainen vieras, joka tekee
salaa mitä tahtoo. Näin se taitaa olla, tunnistan tunteen.
Vihdoin North alkaa bongata odottamattomista paikoista
salamyhkäisiä viestejä, jotka alkavat ujuttautua hänen uniinsa: Feeling down? Go down with the Lost Boys.
Lopulta hänet kutsutaan poikien mukaan tunneleihin, katoille ja muureille. Tapaamiskutsun
jälkisanoissa kuitenkin varoitetaan: Jos
sataa, älä tule. Vasta myöhemmin Northille selviää, että silloin voi
hukkua.
Emma Kantanen kirjoittaa nimensä Kammion vieraskirjaan. |
Kadonneiden poikien urbaanit tutkimusretket ovat tuottaneet heille salaista tietoa, karttoja ja muuta informaatiota kaupungin infrastruktuurista. Joukon jäseniä yhdistää jokaisen sielussaan kantama ruhje, haava, jota he lääkitsevät toistensa seuralla ja vaarallisilla yöllisillä retkillään. Kantasen kuvaaman virallisen maailman ulkopuolinen yhteisö tuo mieleeni Matias Riikosen hienon teoksen Matara.
North haluaa tutkia itseään eikä tunne tarvitsevansa
siihen toisia ihmisiä: Inhosin
järjestelemistä, neuvottelemista ja harkintaa. Elämäni kuului olla
merkityksellisten heittäytymisten sarja. Tästä huolimatta hän löytää Kadonneista
pojista paitsi yhteisön myös nelikymppisen naisen, Longreachin, jonka seura
kiehtoo ja tuntuu hänestä rehelliseltä ja merkitykselliseltä.
Emma Kantanen on Aalto-yliopistosta valmistunut taiteen maisteri ja peligraafikko. Kuva: Marek Sabogal |
Kirjan suljettuani tuntuu kuin minäkin siristelisin
silmiäni palattuani tunnelien hämärästä labyrintistä valoon. Lukukokemus jättää
mieleeni oudon, selittämättömän tunnelman. North kommentoi: On aina ihmisiä, joita kaikki eivät ymmärrä.
Itsekin olin sellainen.
Aavistelen, että Emma Kantanen sanoo toisella
romaanillaan paljon enemmän kuin osaan siitä lukea. Jos sataa, älä tule luo omaehtoisen todellisuuden, jonne lukija
uppoaa kuin Yarra-joen tunneleihin. Teosta ei kannata yrittää tulkita tai
ymmärtää vaan asennoitua siihen kuten Marisha
Rasi-Koskinen Parnasson 4/2022
mielenkiintoisessa artikkelissa Katveessa
kirjoittaa:
Kun teos ei
selitä, käännytä tai yritä olla oikeassa, se jättää halkeamia, joista
todellisuudet valuvat toisiinsa ja voi syntyä jotain aidosti uutta.
Emma Kantanen: Jos sataa, älä tule. Gummerus. 2022. 271 s.
Kuulostaapa hyvin mielenkiintoiselta! Tähän voisi tarttua.
VastaaPoistaJännältä kuulostaa, lupaan että luen tämän kirjan!
VastaaPoistaLuin esittelyn , vaelsin kuin tunnelissa . Odotiin suuaukkoa , tulviiko valoa jatkaa matkaa ...Täytyy muistaa tämä kirja ja lukea ...
VastaaPoistaHei hyvät naiset ja herrat; Tarvitsetko pikalainaa 24-48 tunnin sisällä? Jos vastaus on kyllä, ehdotan, että haet lainaa meiltä Novelty Financesta sähköpostitse: noveltyfinances@gmail.com TAI WhatsApp: +447915601531.
VastaaPoistaNOVELTY FINANCE tarjoaa rahoitusratkaisuja. Tarjoamme kaikenlaisia lainapalveluita (henkilölaina, yrityslaina ja monet muut). Tarjoamme myös joustavia ja monipuolisia lainavaihtoehtoja, kuten vakuudellisia ja vakuudettomia lainoja, pitkäaikaisia ja lyhytaikaisia lainoja, räätälöitynä taloudellisiin tarpeisiisi.
✓ Helppo kiinnittää
✓ Joustava takaisinmaksuaika 6 - 360 kuukautta
✓ Erittäin kätevä - voit hakea lainaa sinulle sopivassa paikassa ja aikana.
✓ Välitön pääsy varoihin hyväksynnän jälkeen.
✓ Korkotuki (3 % vuodessa)
✓ Lainan takaisinmaksulla ei ole kiirettä, vaan annetaan aikaa aloittaa lainan takaisinmaksu.
✓ Ei piilokuluja
✓ Sinua ohjataan koko prosessin ajan
Kuinka hakea:
Lainan hakeminen meiltä on nopeaa ja helppoa!
Lähetä meille lainahakemuksesi;
Sähköposti: {{ noveltyfinances@gmail.com }}
Soita tai WhatsApp meille: +447915601531.
Ehdot ovat voimassa.