Kansallisteatterin näyttelijöiden reseptikirja

 Kansallisteatteri lautasella

Kansallisteatterin näyttelijöiden reseptikirja juhlistaa 150 vuotta täyttävää teatteria. Upeasti kuvitettu teos sisältää näyttelijöiden ruokaohjeita, kuvia ruoka-aiheisista näytelmistä sekä herkullisia tarinoita kulissien takaa.

Kantta koristaa Juha Mäkelän Karamellis-
soitu Päärynä-vuohenjuustosalaatti.

Kansallisteatterin remontin yhteydessä pari vuotta sitten löytyi arkistokaappiin unohtunut koneella kirjoitettu reseptivihkonen. Se oli pari vuosikymmentä sitten laadittu myytäväksi Kansallisteatterin näyttelijäyhdistyksen varainkeruuta varten.

Näyttelijä Sari Puumalainen ja hänen ystävänsä ruoka-ammattilainen Teresa Välimäki päättivät saman tien, että vihkonen on päivitettävä ja siihen on lisättävä uusia ruokaohjeita ja muistoja entisten rinnalle. Hienon teoksen tunnelmallisista ruoka- ja miljöökuvista vastaa valokuvaaja Laura Riihelä.

Reseptikirja on kuin näytelmä itsekin, sillä sen luvut alkavat Lämpiöstä ja jatkuvat näytösten ja väliaikojen myötä Aplodeihin ja viimein Yöpalalle. Siinäkin mielessä teos muistuttaa teatteria, että se on kaikkiruokainen. Mukana on perinnereseptejä, klassikoita, kuriositeetteja ja makuja maailmalta.

Teoksen ideoija Sari Puumalainen saa kunnian kohottaa alkumaljan Lämpiössä. Kun korona-aikana ei päässyt baareihin, hän toi baarin omaan kotiinsa ja alkoi harjoitella drinkkien tekemistä. Tuloksena syntyi Finlandia-vodka – Gimlet. Sarin sanoin drinkki on kuin minä: sitruksinen, mieleen jäävä, raikas ja tarpeeksi tymäkkä.

Sari Puumalainen tarjoaa alkudrinkin.

Moni näyttelijä on saanut reseptin ystävältään. Veikko Honkanen tarjoaa Jukka Sipilältä peräisin olevan yksinkertaisen pikkupalan Täyteläisen naurispaistoksen. Siihen tarvitaan vain nauriita, Aura-juustoa ja 200 asteinen uuni. Taatusti herkullista, taidanpa kokeilla.

Tea Istan tarjoama Jussi Jurkan silli ei ole monimutkaisuudella pilattu sekään. Resepti on kuin runo: Sipulia, silliä / Mustaa pippuria, tilliä / Smetanaa. Aineet ladotaan lasipurkkiin kerroksittain. Ja uudelleen, eli kuten Jussi sanoi: Da capo!

Aksa Korttila on ajautunut toiseen äärimmäisyyteen, sillä hänelle monivaiheinen ja aikaa vievä ruoanlaitto on osoittautunut oivaksi keinoksi päntätä muistiin laajoja tekstimassoja. Michael Baranin näytelmä Tyttö, joka käveli koostui sivujen mittaisista monologeista. Niiden opettelussa ruoanlaitto tuli avuksi. Vaikka käsikirjoitus kokkaillessa kärsi ruokavaurioista:

Sanojen ympärille muodostuneet epäsäännölliset, eri ruoka-aineista koostuvat ja näkömuistiini piintyneet tahrat auttoivat kuitenkin hahmottamaan juonen kulkua. Punaviinitäplät koristelivat Töölön kaduille sijoittuvia pätkiä, oliiviöljyläntti merkitsi hahmon hermoromahdusta.

Hannu-Pekka Björkman, Godota 
odottaessa. Kuva: Stefan Bremer

Hannu-Pekka Björkman muistelee piinaavaa tilannettaan Samuel Becketin kirjoittamassa Godota odottaessa  -näytelmässä. Hän näytteli siinä Pozzoa, jonka oli näyttävästi mässäiltävä kanankoipi muiden katsellessa nälkäisinä. Jossain vaiheessa, esityskertojen ollessa runsaimmillaan, anelin järjestäjiltä pienempiä koipia.

Simo Tamminen keksi samanlaiseen ongelmaan lopulta ratkaisun. Amadeus-näytelmän esitysvuosina tulin hovimestarina syöneeksi näyttämöllä noin 20 metriä tarpeiston tarjoamaa pötkömakkaraa. Osan makkaranpätkistä opin myöhemmin piilottamaan roolivaatteisiini.

Tuomas Mattila kaipailee legendaarisen henkilöstöravintola Morkun herkullista läskisoosia. Se oli myös Tarmo Mannin lempiruoka. Muistan 1980-luvulta erään kerran, kun Tarmo käveli teatterin käytävällä ja samalla söi lautaseltaan läskisoosia. Hän myös kuulutti kovaan ääneen: ”Menen Morkkuun sanomaan, että tekevät sitä ämpärillisen hautajaisiini ja kaatavat sen arkkuuni”.

Moni näyttelijä muistelee myös kaiholla Kansallisteatterin pitkäaikaisen tarpeistonhoitajan, karjalaissyntyisen Lyydia Kiisken loihtimia herkullisia aterioita. Ne olivat suorastaan pääroolissa – ainakin näyttelijöiden muistoissa, kirjoittaa Hanna Korsberg teoksen esipuheessa.

Yksi heistä on Jouko Keskinen, joka kertoo, että Paraatipäivä-näytelmän harjoituksissa oli vielä vaatimattomat ”safkat”. Mutta: Ensi-illassa olikin niin tyrmäävän hyvää ruokaa, että melkein keskityin siihen enemmän kuin itse näyttelemiseen.

Teatteri on yhtä juhlaa!

Kun esirippu laskeutuu, palataan arkeen. Silloin avuksi tulee Yhteishyvän parhaat kotiruoat -keittokirja, johon on koottu yli sata suomalaisten lempiruokien reseptiä. Teos on klassikko jo syntyessään. Se opastaa tekemään arjesta juhlaa ja valmistamaan edullista, herkullista ja helppotekoista kotiruokaa

Kahta maukasta teosta lukiessa vesi herahtaa kielelle. Bon appétit!

Työryhmä Sari Puumalainen, Teresa Välimäki ja Laura Riihelä:

Kansallisteatterin näyttelijöiden reseptikirja. Otava. 2022. 144 s.

Sanna Autio ja Mari Lantto (toim.): Yhteishyvän parhaat kotiruoat. Otava. 2022. 239 s.

Teos tulee yksinoikeudella myyntiin S-ryhmän myymälöihin ja se on saatavissa Prismoissa ja S-marketeissa sekä prisma.fi-verkkokaupassa hintaan 19,90 €