Nostalginen aikamatka Helsinkiin
Yki
Hytösen teos Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia esittelee
pääkaupungin ja sen asukkaiden elämänmenoa tarkkasilmäisesti ja lämmöllä vuosilta
1950 – 1980. Oman lisänsä upeaan valokuvateokseen tuo saksalaisen, mutta
suomalaistuneen valokuvaajan elämäntarina.
Minä päätin, että me yritetään löytää taas uusi elämä maassa, missä olin poikana ollut niin onnellinen.
Ikoniset Helsinki-kuvat tuntuvat tutuilta – kuten lankkipojat Rautatieaseman edustalla – mutta kuka kuvat on ottanut? Valokuvahistorioitsija Yki Hytönen vastaa kysymykseen valokuvaelämäkerrallaan Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia (Parvs).
Hytönen on perehtynyt Helsingin kaupunginmuseon viitisentuhatta
kuvaa sisältävään Volker von Boninin
(1924 – 2006) valokuva-arkistoon ja valinnut sieltä parhaita otoksia teokseensa.
Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa von Boninin 133 kuvaa sisältävää
näyttelyä täydentävät suurikokoiset värivedokset ja hänen kuviaan sisältävät
lehdet.
Volker von Boninin kulkupelit hänen kuvatessaan
Helsingin olympialaisten hyörinää vuonna 1952.
Volker von Bonin syntyi Saksassa, mutta isän attasean
virka toi perheen Suomeen, kun hän oli 13-vuotias. Armeijaan Volker värväytyi 17-vuotiaana, koska
ei halunnut jäädä luokkansa ainoaksi pojaksi, kun muut oli jo kutsuttu rintamalle.
Myöhemmin hän katui tekoaan: ”Tämä, jälkikäteen arvioituna idioottimainen
päätös, leimasi loppuelämääni negatiivisella tavalla”.
Sodan myllerrys heitti von Bonin kolmeksi vuodeksi
Venäjän vankileireille, joiden kurjat olot jättivät hänen terveyteensä pysyvät
jäljet. Myöhemmin hän opiskeli valokuvaajaksi Münchenissä. Elämä sodan raunioittamassa
Saksassa ei kuitenkaan houkutellut, niinpä hän päätti vaimonsa, entisen
luokkatoverinsa, kanssa muuttaa Suomeen.
Suomenlinnan jäätie, 1956
von Boninin onnistui saada vakituinen leipätyö
valokuvaajana painotalo Tilgmannilla. Hänen henkilöhistoriansa siivellä avautuu
mielenkiintoista ajankuvaa ja historiaa Helsingistä. Minut yllätti tieto, että
painotalon julkaisema Eeva, joka oli
ensimmäisiä suomalaisia naistenlehtiä, oli museostaan kuuluisan Amos Andersonin luomus.
Eevasta tuli von
Boninille pitkäaikainen työmaa. Sen muoti- ja sisustusartikkelit vaativat
värikuvausta, joka koki uusien julkaisujen myötä vahvan nousun. von Boninilla
ei ollut kokemusta muotikuvaajana, mutta hänen asenteensa oli kohdallaan: ”Olin
muotikuvauksen amatööri. Yritin vaan olla kreatiivinen ja keksiä aina uusia
haasteita”.
von Bonin halusi eroon jäykästä studiokuvauksesta, joten
hän vei mallinsa ulkoilmaan. Häntä suretti Helsingissä tuolloin alkanut
purkuvimma, jonka seurauksena kokonaisia kaupunginosia katosi. Niinpä hän
valitsi muotikuviensa taustaksi uhanalaiset Puu-Vallilan ja Puu-Pasilan. Näin
hän sai muotikuviensa sivutuotteena taltioitua katoavaa Helsinkiä jälkipolville.
von Boninin kamera kulki mukana myös hänen vapaa-aikoinaan.
Silloin hän saattoi tilaustöitä vapaammin ottaa maisema-, miljöö- ja tilannekuvia.
Niitä leimaa hänen tarkka huomiokykynsä, ratkaisevan hetken oivallus ja vahva
läsnäolon tuntu.
Susisaari, Suomenlinna, 1960
Hänen humanistinen asenteensa näkyy kuvissa, joissa
nauravat tytöt hyppäävät narua, pojat kurkistelevat Suomenlinnassa kanuunan
piippuun, ihmiset paiskivat töitä tai ottavat aurinkoa Kaivopuiston kallioilla.
von Bonin katselee ihmisiään lämpimän ymmärtävästi pilke silmäkulmassa.
Tuhansien kuvien ohella von Boninilta ilmestyi
parisenkymmentä Helsinkiä ja Suomea esittelevää valokuvakirjaa. Niihin hänellä
oli mahdollisuus rakentaa kuvistaan laajempia kokonaisuuksia. Ensimmäinen
monografia Helsinki ja meri ilmestyi
vuonna 1960. Sen kuvissa näkyy hänen rakkautensa mereen ja auringossa
kimalteleviin rantakallioihin,
Teoksen Vastakohtien
Suomi kuvat ovat ajan hengen mukaisesti kannanottoja, voimakkaasti
tyyliteltyjä musta-valkokuvia vailla välisävyjä. Hänen viimeiseksi jääneen kirjansa,
Helsinki elää vuonna 1970, kuvissa on
uusi lähestymistapa. Dokumentaarisuus on saanut väistyä ihmisten noustessa
etusijalle ja miljöön jäädessä viitteelliseksi.
Katse Helsinkiin -teoksen ja
Hakasalmen näyttelyn siivin olen päässyt nostalgiselle aikamatkalle menneeseen.
Kuvien maisemissa ja miljöissä on paljon tuttua, mutta paljon on myös kadonnut
ja muuttunut. Ihmiset sen sijaan tuntuvat huolineen ja iloineen tutuilta,
vaikka kukaan ei kännykkään tuijotakaan.
Me olemme tulevien sukupolvien nostalgiaa. Jäin pohtimaan
millaisena he meidät näkevät, millaisia kirjoja ja kuvia meistä jää, vai
katoavatko lukemattomat näppäilyt bittiavaruuteen?
Yki
Hytönen: Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia.
Parvs ja Helsingin kaupunginmuseo, 2023. 216 s.
Hakasalmen huvilan näyttely on avoinna 25.8. saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti