”Jokainen sana kuin lihan läpäisevä luoti”

Pajtim Statovcin uuden romaanin Lehmä synnyttää yöllä taustalla häilyy Kosovon sodan synkkä varjo. Maaginen kertoja läpivalaisee väkivallan ja julmuuden seurauksia niin perhepiirissä kuin kansojen välillä.

... ja minä olen kevyt, pala avaruutta johon vierähdän vuoteeltani kuin heinäkasaan, lasillinen yön valtamerestä jossa uin läpi tajuntani unia, ja olen lapsi taas, ennen muistia ja mielikuvia ...

Pajtim Statovci nousi tähdenlennon lailla kirjalliselle taivaalle jo esikoisteoksellaan Kissani Jugoslavia. Se voitti Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon 2014 ja sitä on kiitelty maailmalla. 

Kun kirjailijalta tuolloin kysyttiin: Miksi kirjoitat? Vastaus kuului: ”Intohimosta, saadakseni mahdollisuuden kertoa jostakin vielä aukiselittämättömästä. Sen jakaminen lukijoiden kanssa on valtavan hienoa.”

Tätä työtä hän on jatkanut menestyksekkäästi romaanissaan Tiranan sydän ja vuonna 2019 Finlandia-palkinnon voittaneessa Bollassa. 

Uudessa teoksessaan Lehmä synnyttää yöllä (Otava) hän palaa samaan aihepiiriin Kosovosta Suomeen perheensä kanssa paenneen Kujtimin rankkojen kokemusten myötä.

Yhdeksänvuotias Kujtim viettää kesää 1996 Kosovossa isoisän maatilalla, kun lähestyvän sodan kauhut jo vaanivat nurkan takana. Suvun miehet lyövät, tekevät mitä lystäävät. Isoisä, julmin kaikista, käyttää poikaa hyväkseen, pieksee niin ihmisiä kuin eläimiä. Välillä minun on keskeytettävä lukeminen ja suljettava silmät, joista alkaa valua kyyneliä.

Poika ystävystyy talon lehmän kanssa, viettää aikaa sen seurassa, kertoo sille tarinoita. Lempeässä eläimessä kulminoituu kaikkien viattomien kärsimys. Statovcin teoksissa lentelee ja kiemurtelee myös taruolentoja, jotka tuovat rankkoihin kohtauksiin ilmaa, keveyttä ja kiehtovaa maagisuutta. Kujtim saa kumppanikseen kolmipäisen kimeerin.

Sen siivellä tarujen maailma livahtaa kirjan sivuille. Kun Kujtim havahtuu ympärileikkauksen jälkeisestä horroksesta, kimeeri lennähtää vierelle.

”Sinä olet elossa”, se toteaa nyyhkyttäen sänkyni reunalla ja alkaa hivellä poskeani, sen ryhti on lysyssä, hurja pehko kauttaaltaan kastunut, nahka kuin pakkasen näykkimä, ja väsyneet päät huojuvat kuin kolme puolityhjää vappupalloa vieretysten. Tällaista tekstiä kirjoittaa vain sanojen armoitettu velho.

Pajtim Statovci on Suomen kansainvälisesti
menestyneimpiä kirjailijoita. Kuva: Ano Kurki

Miten kuvata julmuuden todellisuutta, joka hajoaa ja vääristyy muistin hämärissä huoneissa? Statovcilla on kyky koota menneen ja nykyisyyden, tarujen ja muistojen sirpaleista vaikuttava palapeli. Lehmä synnyttää yöllä ei ole helppoa luettavaa, mutta äärimmäisen tärkeää ja taidokkaasti kirjoitettua.

Kujtimista on aikuisena kehkeytynyt menestyvä kirjailija. Silti hän tuntee, ettei kuulu minnekään, on hukassa elämänsä kanssa. Menneisyyden aaveet eivät jätä häntä rauhaan. Hän yrittää karistaa ahdistavat muistot ajatuksistaan kirjoittamalla kirjeitä kuolleelle isälleen. Mutta olisiko sittenkin parempi unohtaa?

Olisinko yhtä onneton kuin nyt olen, mietin usein, jos en kirjoittaisi sinua pois – sana kerrallaan tätä uhkaa, tätä pysyvää yötä loitommas.

Kujtim lähtee äitinsä pyynnöstä tämän seuraksi käymään raunioituneessa Kosovossa sodan jälkeen. Äitinsä kysymykseen ”kirjoitatko parhaillaan jotain? Kujtim toteaa, että se on vaikeaa, sillä ”ihmisillä on aina vain ankarampia asenteita ja mielipiteitä ja odotuksia, on tuhoisaa yrittää kirjoittaa heille kaikille”.

Niin, miten kirjoittaa perheen pakomatkaan säästetyt rahat huiputtaneesta imaamista Turkissa, entä rasistisesta opettajasta Suomessa? Juuri tämän Statovci tekee. Hänen läpitunkeva katseensa ei väistä eikä kumarra ketään. Hän pyörittää vimmaisesti tarinansa kaleidoskooppia, antaa välähdysten upota lukijan tajuntaan.

Kun kosovolainen mies kirjallisuusfestivaaleilla penää, ”mikset kirjoita miehistä, jotka eivät ole niin erikoisia ja naisista, jotka tekevät muutakin kuin siivoavat ja alistuvat?” Kujtim toteaa, että ”joskus taiteilijan täytyy saada satuttaa ja suututtaa, joskus pitää olla vihainen ja kostonhimoinen että viesti menisi perille”.

Loppusuoralla Kujtimin on tasoitettava tilit häntä terrorisoineen isoisänsä kanssa. Jollei hän sitä tee, hän polkee paikallaan, ei pääse elämässään eteenpäin. Kujtim haluaa näyttää säälittävälle vanhukselle, miten hyvin hänellä nykyisin menee, miten paljon valtaa hänellä on, ”jokainen sana kuin lihan läpäisevä luoti”.

Pajtim Statovci kirjoitti jälleen hurjan, vaikuttavan romaanin, jonka tarina ei lukemisen jälkeen jätä minua rauhaan, suostu pysymään kansiensa välissä. Lehmä synnyttää yöllä tavoittaa maailmamme moni-ilmeiset rujot kasvot tietämättömyyden, teeskentelyn ja valheiden takana.

Kuva ei ole kaunis, mutta meidän on katsottava sitä silmästä silmään kuten Pajtim Statovci komeassa romaanissaan tekee. Kun Kujtimin sisko käskee veljeään: ”Älä sano mitään. Älä tee mitään. Lopeta jo”, olen eri mieltä. Sinun kaltaisiasi todenpuhujia tarvitaan maailmassa, jossa rauha on vasta kaukainen haave.

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä. Otava. 2024. 279 s. https://otava.fi/