Kalevi Jäntin palkinnot kirjailijalle ja kahdelle runoilijalle

Salli Kari esikoisromaanillaan Vedestä ja surusta, Carlos Lievonen esikoisrunokokoelmallaan Vain heteitä ja Milka Luhtaniemi runokokoelmallaan Tauoton voittivat vuoden 2024 Kalevi Jäntin säätiön palkinnon.

Kalevi Jäntin palkinnon voittajat Salli Kari ja Milja Lehtovaara
Hildur ja Jalmari Jäntin muotokuvien äärellä palkintotilaisuudessa.

Professori Jalmari Jäntti ja rouva Hildur Jäntti perustivat vuonna 1942 säätiön nuorena kuolleen poikansa muistoksi. Kalevi Jäntin säätiön tarkoituksena on suomalaisen kaunokirjallisuuden edistäminen palkitsemalla nuoria, lupaavia kirjailijoita. Palkinnon on nyt saanut 139 kirjailijaa.

Säätiön palkintolautakuntaan kuuluvat puheenjohtaja, kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko sekä jäseninä VTT Anna Alanko, VTM Leena Alanko, professori Jyrki Nummi, kustantaja, fil. tri h.c. Touko Siltala ja runoilija, taiteilijaprofessori Saila Susiluoto.

Raadin luettavaksi lähetettiin kaikkiaan 34 teosta, joiden tekijät ovat alle nelikymppisiä ja julkaisseet korkeintaan kolme teosta. Palkintosumma on yhteensä 60 000 euroa, joten kukin kolmesta palkitusta saa 20 000 euroa.  Tänä vuonna kolmen kärki nousi selvästi läpi tarjokkaista, eikä raadin tarvinnut pidempään pohtia voittajia.

Miten rakentaa silta kuoleman railon yli?

Salli Karin (s.1986 Espoossa) esikoisromaanissa Vedestä ja surusta (Siltala) Islannin lämpimien lähteiden syleilyt ja syöpähoitojen tykitykset limittyvät. Eriparisten elementtien vuoropuhelusta syntyy yksi kirjavuoden vaikuttavimmista teoksista.

Satujen saarella teksti soljuu kuulaana ja runollisena, aivan kuin sen yllä leijailisi usvaa. Siellä korppi, kuin valostaan irronnut varjo, istahtaa pisteeksi pilven virkkeelle. Ja auringon eteen lipuva pilvi puolestaan heittää varjon, joka hivelee mustan vuoren kuvetta.

Jos kirkkaudella olisi muoto, se olisi tämä läpi-iskevä kylmyys, joka kokoaa ihmisen uudelleen ja käärii säkenöivään huntuun.

Salli Kari kertoi kaivanneensa toisenlaista kertomusta sairauden kuvaukseen. Tämän hän romaanissaan tekee, vie lukijan kalvakkaan, hiuksettoman kulissin taakse lihaa ja verta olevan ihmisen elämään.

Palkintoraadin mielestä ”Irtautuminen kotiympäristöstä pieneen islantilaiseen kylään mahdollistaa sairauden merkityksen pohtimisen, surusta luopumisen ja elämän peruselementtien löytämisen”.

Kiitospuheessaan Kari totesi, että nyt on huono aika ruveta esikoiskirjailijaksi, kun tunnetutkin tekijät lähtevät alalta ovet paukkuen. Näinä aikoina tarvitaa jääräpäisyyttä ja uskoa, sillä vaikka taidetta ei haluta sitä tarvitaan. "Taide on ihmisyyden taitoa."

https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2024/09/salli-kari-vedesta-ja-surusta-miten.html

Sänky lainehtii eikä mikään ole kiellettyä

Carlos Lievosen (s. 1992 Helsingissä) esikoisrunoteos Vain heteitä (Otava) oli myös Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokas. Lehden haastattelussa Lievonen kertoi ”haluavansa tuoda maailmaan jotakin uutta koettavaa ja/tai pohdiskeltavaa. Omalle taiteelleni kieli on osoittautunut parhaaksi työkaluksi”.

Rakkaudesta päihtyneissä säkeissä luonto ja erotiikka kietoutuvat toistensa ympärille kuin ruumiinjäsenet. Häpeämättömän romanttisissa runoissa ilotellaan estoitta aistien nautinnoissa. Homoerotiikka saa teoksessa uuden, poliittisesta julistuksesta riisutun ilmaisun.

Vaellamme jälleen metsän häpyyn, / kämmenesi polkuja / kohti valoa. / Heitämme taas ruhoa vasten ruhoa / ja lihan keskellä syntyy kukkasten kiteitä.

Carlos Lievosen kuvasi Jonne Räsänen / Otava

Palkintolautakunta yhtyy ilotteluun: ”Suuren hurmion runous syntyy liekehtivästä kuvastosta ja taitavasta rytmiikasta. Vain heteitä ankkuroituu vahvasti kirjalliseen perinteeseen ja mytologiaan, mutta teoksen intiimi ruumiillisuus on vahvasti omaäänistä ja vaikuttavaa”.

Lievonen ei päässyt palkintotilaisuuteen, mutta lähetti Espanjasta viestin: Runous on seksikkäämpää kuin mikään muu!

 

Hitauteen kastettu muisti 

Milka Luhtaniemen (s. 1992 Joensuussa) esikoisrunokirja Kirnu (2021) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja sille myönnettiin Silja Hiidenheimon muistostipendi. Nyt palkitussa hänen toisessa runokokoelmassaan Tauoton (Gummerus) ovat läsnä luonto, sinä ja minä kuten Lievosen teoksessakin. Mutta ei haltioituen vaan aavistellen, hiljaisina eleinä.

Luhtaniemi luo runoteoksensa valkeille sivuille maiseman, johon kieli, keho ja mieli saumattomasti sulautuvat. Kerrankin haluan lukea tauottomasti, heittäytyä Luhtaniemen säkeiden vietäväksi, soljua niiden ajatuksenvirtaa pitkin.

hengitän sanoilla, jotka eivät ole vielä / menneet huulista läpi / ne lepäävät leualla rentoina osina / raskaat norkot

Jäntin säätiön palkintolautakunnan mielestä taidokas runoteos tuo lukijalleen valoa. ”Teoksessa punnitaan poissaolon ja läsnäolon, läheisyyden ja etäisyyden suhdetta, etsitään musiikin ja kehon liikkeen yhteyttä, liikkeen ja tauon kautta tapaa olla maailmassa.”

Palkintopuheessaan Luhtavaara totesi kirjoittamisen olevan hänelle suojeltu ei-tietämisen tila, intiimiä läsnäoloa, kuiskuttelevan hälyn hiljaisuutta.

Asiantunteva raati löytää vuodesta toiseen iloksemme kirjoja, joiden tekijöistä moni jää kirjallisuutemme historiaan. Kalevi Jäntin palkinnon ovat aikoinaan saaneet muiden muassa Eeva Joenpelto, Pentti Saarikoski, Leena Krohn, Rosa Liksom, Kari Hotakainen ja Juha Itkonen. Lista osoittaa, että palkitut ovat hyvässä seurassa. Onnea voittajille!

Salli Kari: Vedestä ja surusta. Siltala. 2024. 227 s.

Carlos Lievonen: Vain heteitä. Otava. 2024. 94 s.

Milka Luhtaniemi: Tauoton. Gummerus. 2024. 66 s.