Pitkää nenää taiteelle
Jouni Ranta ja Marko Erola paljastavat Vilpitön mieli -teoksessaan, miten Suomi
myytiin täyteen väärennettyä taidetta.
Entisen taidekauppiaan Jouni Rannan ja toimittaja Marko
Erolan kirjoittama Vilpitön mieli
-teos (Tammi) on tällä hetkellä varsin ajankohtainen, kun Suomen historian
suurinta taiderikosvyyhtiä puidaan käräjillä.
Asianosaisena Ranta on saanut
lukea kuulustelupöytäkirjoja ja väittää, että epäiltynä on koko
taidekauppamaailman kerma. Ensimmäistä kertaa epäiltynä on myös
huutokauppatalojen johtoa.
Pahasti jälkijunassa kuitenkin ollaan. Ranta tietää,
sillä hän on reilun kolmenkymmenen vuoden aikana myynyt yli tuhat
taideväärennöstä.
”Taulut on myyty maan
ja maailman arvostetuimpien taiteilijoiden töinä. Niitä ovat myyneet maan
arvostetuimmat taideliikkeet ja huutokaupat. Niillä on tehty kymmeniä miljoonia
euroja – sitä enemmän, mitä ylempänä taidekaupan ruokaketjussa toimija on.”
Yksityiskohta Risto Suomen teoksesta Omatunto. |
Ranta haluaa kertoa tarinansa, sillä moni muu soppaa
hämmentänyt on jo poissa kuvioista. Kuolema, sairaudet ja itsemurhat ovat
niittäneet satoa. Hän haluaa antaa taiteen ystäville käsityksen, miten
taidekauppa toimii, miten varkaille luotiin ”vilpittömin mielin” myyjien markkinat.
Miten ostajia vedettiin nenästä kerta toisensa jälkeen.
Vaikka kaupattavaksi tarjottu teos arveltiin – tai peräti tiedettiin – väärennökseksi, se pantiin silti myyntiin
”vilpittömin mielin” toteamalla, että sen alkuperä oli ”epävarma”. ”Kaikki tekivät sitä. Se oli maan tapa.”
Lisäksi monet tunnustetut taidearvioijat todistivat väärennettyjä
teoksia alkuperäiseksi silkkaa ammattitaidottomuuttaan. Ja monesti taulun kuva
huutokauppaluettelossa tulkittiin takeeksi sen aitoudesta. Kun teos oli
aikansa ollut kierrossa, se oli jo muuttunut aidoksi. Joka kierroksella sen hinta
nousi, ja myyjät keräsivät voitot.
Mutta Vilpitön
mieli ei ole vain sujuva ja vetävä dokumentti taidekaupan vilpillisyydestä
ja vastuun pakoilusta. Se kertoo myös köyhän forssalaispojan noususta ryysyistä
rikkauksiin ja rysähdyksestä takaisin maan pinnalle.
Jouni Ranta ja Marko Erola kirjansa julkistamistilaisuudessa Tammessa. |
Ranta ei tiennyt taiteesta mitään lähtiessään 1980-luvun
alkupuolella setänsä seuraksi pariksi päiväksi kaupittelemaan sisustustaidetta
auton takakontista. Nousukaudella taulukauppa kävi kuumana, teokset olivat
sijoituksia, joita etunenässä kahmi pörssikeinottelija Pentti Kouri. Jouni Rannan vaatimaton bisnes lähti nousukiitoon
vasta, kun hän tapasi Taiteilijan.
Sillä kauppaa väärennetyillä tauluilla voi käydä vasta,
kun joku väärennöksiä ensin maalaa. Ja Taiteilija maalasi taitavasti – teoksia, jotka oli ”signeerannut”: Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero
Järnefelt, Onni Oja, Hjalmar Munsterhjelm, Tyko Sallinen, Helene Schjerfbeck,
Hugo Simberg, Marc Chalgall ja monet muut.
Jos taulut olivat liian tuoreita, niin että märkä maali
vielä tarttui käsiin, homma oli helppo hoitaa. Teosten saunottaminen oli taattu
konsti. ”Aina oli viisi taulua seurana
ylälauteilla. Saunomisen jälkeen pidin vähän aikaa tulta pesässä ja lopuksi
tuuletin ovet auki. Taulu vanheni kahdessa päivässä.” Tupakantuhkaa
teoksiin ripottelemalla sai aikaan hienoa patinaa.
Mutta 1990-luvun lama kumautti moukarilla taiteenkin
markkinoita. Stratosfääriin kohonneet hinnat romahtivat pahimmillaan 90
prosenttia. Avioero, kintereillä läähättävät poliisit ja ulosotto ajoivat
Rannan kuoleman porteille. Hän makasi koomassa kahdeksan viikkoa ja heräsi
neliraajahalvaantuneena.
Toipuminen vei kolme vuotta, Seutulan avovankilassa vierähti
lähes sama aika. Mutta vasta kun Taiteilija, Veli Seppä, jää kiinni ja tunnustaa vuonna 2013, alkaa valtava
vyyhti purkautua. ”Eri tutkinnanhaaroissa
on kymmeniä epäiltyjä. Rikoshyödyksi on arvioitu 15 miljoonaa euroa, mikä on
eurooppalaisittainkin poikkeuksellisen suuri summa.”
"Albert Edelfet", kirjan kuvitusta. |
Osansa Rannan kritiikistä saa osaamaton poliisi, joka oli
haluton tutkimaan taidekauppaa ja tyytyi vuosikausia napsimaan vain välikäsiä. Suuret
kalat saivat uiskennella rauhassa. Edelleen markkinoilla kiertävät väärennökset
olisi viimeistään nyt kalastettava pois. Ja kuka olisi parempi niitä onkimaan
kuin Ranta itse, joka on niistä suuren osan alkujaan matkaan saattanut. Hän on
valmis hommaan.
Pablo
Picassolta Vilpittömään
mieleen lainattu motto, ”Taiteella
liiketoimintaa harjoittavat ovat enimmäkseen huijareita”, tulee moneen
kertaan todistetuksi tarpeellisessa ja toivottavasti kenttää puhdistavassa
teoksessa. Se olisi taiteen ja taiteilijoiden voitto.
Jouni
Ranta & Marko Erola:
Vilpitön mieli – miten myin Suomen täyteen väärennettyä
taidetta.
Tammi. 2017.182 s.
Risto
Suomen näyttely Galleria Heinolla on auki 23.4. saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti