Eläköön kirja!
Tulen
voima on inspiroinut kahta kirjantekijää Eeva Louhiota ja Pirko Sipilää
monenlaisiin mietteisiin kirjan merkityksestä tiedon välittäjänä ja
konkreettisena esineenä. Pohdinnan tuloksena syntyi tunnelmallinen näyttely,
taidevihko ja taiteilijakirja.
Eeva Louhio ja Pirkko Sipilä Kirjarovio -teoksensa äärellä. |
Pirkko
Sipilän kodissa sattunut tulipalo peitti hänen suuren kirjastonsa tuhkapilveen. Kirjagraafikkona
kirjat olivat hänelle rakkaita, nyt hän joutui hävittämään niitä.
Vaurioituneita
kirjoja inventoidessaan hän pohti ”kirjan
merkitystä esineenä ja ideana, sivistyksen tuojana, propagandan levittäjänä,
tiedon ja tajunnan laajentajana”.
Yleinen ilmapiiri ei tällä hetkellä ole kovin
kirjamyönteinen. KonMari-teoksen inspiroiman
siivousvimman pyörteissä pölyä keräävät kirjat eivät ole suosittuja.
Uusissa
asuntomessutaloissa kirjahyllyjäkään ei enää näe. Onko käynnissä jälleen uusi,
tällä kertaa digitalisaation synnyttämä kirjarovio? Sipilä ihmettelee.
Hänelle kirjat ovat rakkaita paitsi sisältönsä puolesta
myös esineinä, joita voi silitellä, selailla ja joihin voi palata ja löytää aina
uutta. Tätä mahdollisuutta eivät e-kirjat tarjoa. Bloggarillekin käsin kosketeltavat
kirjat ovat tärkeitä. Ei haittaa vaikka teos olisi jo reissussa nuhraantunut
pokkari, sitä enemmän sen näkeminen hyllyssä saattaa herättää muistoja.
Virginia
Woolfin Mrs Dalloway tuo mieleeni edesmenneen ystäväni, jonka hieno lahja se oli. Jeanette Wintersonin Art
Objects muistuttaa Shakespeare and Company -kaupasta Pariisissa,
josta sen ostin. Teoksen motto ole päivääkään vanhentunut. ”If truth is that which lasts, then art has
proved truer than any other human endeavour.”
Näkymä Shakespeare and Company -kaupan uumenista. |
Myös graafisen suunnittelijan Eeva Louhion 32 sivuisen taiteilijakirjan Meteoriitti lähtökohta oli tuli. Kivikauden aikana noin 7 000
vuotta sitten maahan törmäsi meteoriitti, joka poltti Saarenmaalla Kaalin
saaren. Aihe jäi kytemään Louhion mieleen hänen nähtyään meteoriitin
synnyttämän kraatterin. Aiheesta kirjoitti myös Lennart Meri teoksessaan Hopeanvalkea.
Eeva Louhio: Tyttö ja meri (osa). |
Louhio ”ajattelee käsillään”. Metalligrafiikan
painolaattaa työstäessään alkuperäinen luonnos muuntuu monien vaiheiden aikana
toiseksi. ”Taiteilijakirjan
työskentelyprosessissa yhdistyvät asiat joista pidän: kuvakerronta, grafiikka, materiaalit,
kirjansidonta ja kirja esineenä.”
Pirkko Sipilä: Sirpaleita (osa). |
Pirkko Sipilällekin käsin tekeminen on tärkeää.
Teoksissaan hän yhdistää nuorena oppimaansa kalligrafiaa grafiikkaan tai piirustuksiin.
”Kalligrafia on suoraa jatkumoa työhöni
kirja- ja lehtisuunnittelijana. Typografia kiehtoo minua – miten pienellä
eleellä, erilaisella viivan käytöllä fontissa sen tunnelma muuttuu.”
Kirjarovio-näyttelyn tunnelmat ovat
peräisin Claes Andersonin ja Eino Santasen runoista.
Viehättävään taidevihkoon kirjansitojan näkemyksen tuo Tarja Hirvonen, joka uskoo perinteisen
kirjan tulevaisuuteen.
”Lukemiseen tai
kirjan käyttämiseen ei tarvita sähköä – päivänvalo tai kynttiläkin riittää. Se
ei hyydy pakkaseen, sen käyttämiseen ei tarvitse päivittää ohjelmia, ei hankkia
uusia koneita, eikä siitä synny elektroniikkajätettä.”
Kirja onkin paras käyttöliittymä, se toimii aina!
Eeva
Louhio ja Pirkko Sipilä: Kirjarovio ja
muita teoksia. NN nro 1. 2017. 43 s.
Taiteilijakirjoja voi ihailla Galleria Katariinan
pysyvässä näyttelyssä.
Kyllä meitä kirjojen rakastajia riittää sekä Suomessa että muualla! Kirjat vain kaunistuvat. Jos ei steriileihin asuntomessutaloihin tule kirjahyllyjä, se on vain rikka rokassa.
VastaaPoista