Olavi
Koistinen novellikokoelmallaan Mies joka
laski miljoonaan, Maria Matinmikko runokokoelmallaan Värit ja Matias Riikonen romaanillaan Suuri fuuga voittivat vuoden 2017 Kalevi Jäntin
kirjallisuuspalkinnot.
 |
| Matias Riikonen ja Olavi Koistinen. Kuva: Jouko Vatanen |
Professori Jalmari
Jäntti ja rouva Hildur Jäntti
perustivat vuonna 1942 säätiön nuorena kuolleen poikansa muistoksi. Kalevi Jäntin säätiön tarkoituksena on
suomalaisen kaunokirjallisuuden edistäminen palkitsemalla nuoria kirjailijoita.
Palkinnon on nyt saanut 117 kirjailijaa.
Säätiön palkintolautakuntaan kuuluivat puheenjohtaja,
kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko, VTT
Anna Alanko, kriitikko Mervi Kantokorpi, professori Jyrki Nummi, kustantaja Touko Siltala ja runoilija Saila Susiluoto.
18 000 euron suuruisen palkinnon voittivat tänä vuonna
kolme kirjailijaa, jotka kaikki ovat olleet ehdolla myös Helsingin Sanomien
kirjallisuuspalkinnon saajiksi esikoisteoksillaan. Ehdolle lähetettiin
kaikkiaan 34 teosta, joiden tekijät ovat alle nelikymppisiä ja julkaisseet
korkeintaan kolme teosta.
”Harvinaisen
vahva esikoisteos”
Helsingin Sanomien toimittaja, kirjailija ja
diplomi-insinööri Olavi Koistinen
(s. 1977) oli esikoisteoksellaan Mies
joka laski miljardiin (Kosmos) tänä vuonna myös Helsingin Sanomien
kirjallisuuspalkinto -ehdokas.
Hänen novellikokoelmansa pakkomielteiset nuoret miehet
ovat uppoutuneet omiin kummallisuuksiinsa. Yksi päättää laskea miljardiin,
toinen haluaa lehmäksi.
”Kuuluuko kirjoittaja itse joukkoon, entä onko nörttiys
uusi normaali?” tiedusteli toimittaja Antti
Majander Helsingin Kirjamessujen tilaisuudessa Koistiselta.
– Rakastan
tietokonepelaamista ja olen joutunut opettelemaan sosiaalisuutta. Lehmäksi en
ole halunnut, mutta joksikin toiseksi ihmiseksi kyllä. Nörttiys on uutta
idividualismia, nörtit ovat nykyajan rocktähtiä, vastasi Koistinen.
Vaikka kokoelma nojaa modernismin perinteeseen, raadin
mielestä ”novellien elämänymmärrys on puolestaan vakuuttavasti tätä aikaa: on
puhe ihmisistä neuroosien tällä puolen, yksityisistä maailmoista, joissa
virtuaalisen klaanin ystävyys voi olla tärkeämpää kuin ylimainostetut
lähisuhteet”.
”Minulla ei ole
lapsia, kun en ole ollut sukupuoliyhteydessäkään, sanon.
Luokkalaiset
vilkuilevat toisiaan silmiä liikuttamalla. Heillä on jonkinlainen päänsisäinen
yhteys toisiinsa. (-) En ymmärrä, miten ihmiset tulevat kavereiksi, miten käy
niin, että jotkut yhtäkkiä alkavat soitella ja mennä baariin, juomaan yhdessä
olutta baarissa.”
Kaikki
sateenkaaren värit
Maria
Matinmikko (s. 1983) on Helsingissä asuva runoilija ja prosaisti. Hänen esikoisteoksensa
Valkoinen voitti vuoden 2012 Tanssiva
karhu -palkinnon ja oli ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailussa. Värit (Siltala) päättää trilogian, jonka
kaksi edeltävää osaa ovat Valkoinen
ja Musta. Värit voitti myös tämän vuoden Nihil Interit -runouspalkinnon.
Runoilija oli parhaillaan matkalla Kaliforniassa, eikä
päässyt palkintotilaisuuteen. Hän lähetti raadille kiitokset ja totesi:
”Runoudessa kieli tulee näkyväksi. Se on samalla päämäärä ja väline.” Aistillisen
kokoelman kannessa välkkyvät kaikki sateenkaaren värit.
Raadin mielestä: ”Värien teemoiksi avautuu
seksuaalisuuden ja sukupuolen rikas spektri, laajan marginaalin kehystämänä.
Ihminen toteutuu jatkuvasti kulttuurisissa paikoissa, niiden merkitsemänä ja
kirjoittamana. Samalla tavoin merkityksellistyvät Matinmikon aforistiset
lauseet, hämmästyttävän kirkkaina ja ymmärrettävinä.”
”Sinun ruumiisii
helteessä, minun ruumiini helteessä, lakien tuonpuoleisessa ruokomajassa vuoren
huipulla.”
Mahdoton
soittaa, entä kirjoittaa
Matias
Riikonen (s. 1989) on helsinkiläinen kirjailija. Hän on aikaisemmin julkaissut
romaanin Nelisiipinen lokki, joka oli
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2012. Toinen romaani Suuri fuuga (Aula & co) julkaistiin
yhdessä proosavihko Kiertoradan
kanssa.
Suuri fuuga -romaanin
kunnianhimoinen tavoite on Beethovenin
Grosse Fugen kielellistäminen.
– Sitä pidettiin aikoinaan mahdottomana soittaa,
mutta edelleen sitä soitetaan . Kyse on vain harjoittelusta. Aivan samoin
romaani soi – kun osaa sitä lukea, totesi Riikonen
”Suuri fuuga
asettaa hengästyttäviä kysymyksiä, avaa huimia näköaloja ja päättyy
liekehtivään apokalyptiseen näkyyn. Romaani on haastava ja raivostuttava,
työläs ja ihmeellinen”, raati ylisti.
”Että meillä olisi
täällä murheemme mutta myös toisemme, että olisimme yhdessä näillä lauteilla ja
joku meistä heittäisi löylyä, me voimme kuvitella sen, ja kuvitelma tästä
illasta on tämä ilta.”
Kalevi Jäntin palkinnon voittaneiden lista osoittaa, että
tekijät ovat tulleet jäädäkseen kirjalliselle kartalle. Onnea voittajille!
Olavi
Koistinen: Mies joka laski miljardiin. Kosmos. 2017. 216
s.
Maria
Matinmikko: Värit. Siltala. 2017. 92
s.
Matias
Riikonen: Suuri fuuga. Aula & co.
2017. 384s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti