Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Intohimolla ei ole ikärajaa

Kun Minna Lindgren kirjoittaa rakkaudesta, ihan tavallisesta tarinasta ei ole kyse. Terävä yhteiskunnallinen satiiri ja huumori ovat Kaukorakkaus-romaanissa tallella, mutta nyt mukana on myös surua ja menetystä.

Minna Lindgrenin Ehtoolehto-trilogian yhdeksänkymppisten neuvokkaiden daamien hulvaton meno ihastutti niin Suomessa kuin maailmalla. Vihainen leski ei jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan päätti lähteä baanalle ja vetää loppusuoran täysillä.

Sama meno jatkuu uudessa romaanissa Kaukorakkaus (Teos), tosin pienemmällä vaihteella ja sävykkäämmin. Heti alkuun Lindgren osuu jälleen tarkasti ajan hermoon, kun vuosia jatkuneet ”liikenteen tilapäisjärjestelyt” Erottajalla sekavine muotiaitoineen aiheuttavat räsähdyksen.

”Jostain oli ilmestynyt äänetön pyöräilijä, joka kiisi arviolta 30 kilometrin tuntuvauhdilla Kaukon Renaultin eteen."

Vartalonmyötäiseen voimisteluasuun sujahtanut, vahingoittumattomana selvinnyt, terveysteknologisella valvontalaitteella varustautunut pyöräilijä kiroilee roisisti.

Nyt on Kauko Koskisen, 82 v, Tilastokeskuksen arkiston entisen ATK-päällikön otettava haltuun älyteknologia. Muutoin ei vammautuneen hiilirunkoisen cyclocrossin korvauksia voi hoitaa, sillä vakuutuskonttoreita ei enää ole.

Netin hämärissä syövereissä alkaa viidakkotaistelu. Vahinkoilmoitusta siellä ei noin vain täytetä. Naurattaisi, jollei itkettäisi.

Kauko on viriili mies, vaikka häntä vanhuksen rooliin tuon tuosta yritetäänkin tuupata. Tunnollisesti hän käy päivittäin tapaamassa Alzheimerin uhriksi vajonnutta vaimoaan dementiakoti Unholassa.

Minna Lindgren on moni-
puolinen kirjailija ja toimittaja.
 Kuva: Heli Sorjonen 

Hellyydellä on monta muotoa. Viimeisin niistä on rakkaan vaimon hiusten kampaaminen ja nyhtökaurapuuron syöttäminen. Kunnes hoivakoordinaattori antaa Kaukolle porttikiellon Unholaan intimiteettisuojan rikkomisesta. Lindgrenin kritiikki osuu jälleen nappiin.

Kaukolla alkaa luopumisen aika. Mutta vanhoja arkistoja peratessaan mielen valtaa aistillinen erotiikka nuoruuden rakkauden, Liisan, kuvia katsellessa. Muistot antaumuksellisista hetkistä Hietaniemen kalmistossa ja kongressimatkalla Milanossa aiheuttavat suorastaan fyysistä kipua.

”Pirkko oli vaimo, Liisa luonnonvoima.” Taitavasti Lindgren paljastaa rakkauden monet kasvot, todistaa, ettei intohimolla ole parasta ennen -päivämäärää. Mutta missä Liisa nyt on, rikkaan gynekologin puolisoksi Englantiin päätynyt lentoemo? Kadonneen Liisan metsästyksessä auttavat niin sukututkimus kuin vasta haltuun otettu älyteknologia Facebookeineen.

Kaukon pohjoishelsinkiläisessä omakotitalossa elelee ”jääkaappiyhdyskunta”, hänen eronnut poikansa Timo, 55 v, ja tämän aikamiespoika Mickey, 26 v, e-urheilijoita ja vegaaneja molemmat. Jotta virtuaalipelit sujuisivat, Kaukolta odotetaan ruoanlaittoa, (linssejä ja myskikurpitsaa), siivousta ja kalsareiden pesua.

Sukupolvien välinen kuilu on ilmeinen, mutta Kauko ottaa tilanteen Timon kehotuksesta lojaalisti. Ajan ilmiöiden humoristisena tarkkailijana Lindgren on omaa luokkaansa.

Tuukka Peltosen puupiirros Unohdukseen
katoavat varjot. Yksityiskohta.

Arkisen puurtamisen lomassa Kaukon mieli kiitää ihan omissa sfääreissä intohimon vuoristoradalla. Moisessa menossa toiveikkuuden siivittämät hurjat nousut ja epätoivoon suistavat syöverit vaihtavat vuoroa. Lopulliselta iskulta tuntuvat kalmiston haudankaivajan paljastukset Suopean Säynävän oluenhuuruisessa illassa.

Mutta Kaukorakkaus muistuttaa, että rakkaus on viekas veijari, joka kulkee ihan omia polkujaan, ei se haudankaivajia kuuntele. Minna Lindgren on kirjoittanut – lojaalisti – kaihomielisen, hilpeän sadun. Toivon Kaukolle pitkää ikää ja kuumottavia tuokioita!

Minna Lindgren: Kaukorakkaus. Teos, 2019. 234s.

Tuukka Peltosen Eighties-näyttely ARTag Studiossa 16.6. saakka.