Laura Finska: Muut esille tulevat asiat

Ihanan mahdoton rakkaustarina

Laura Finska sommittelee lumoavalla kielellään käsistä riistäytyvistä tilanteista elämäksi tunnistettavan kollaasin romaanissa Muut esille tulevat asiat. Esikoiskirjailijasta kuullaan vielä, sillä niin taidokasta hänen tekstinsä on.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

1.    kirje korinttilaisille

Laura Finskan Muut esille tulevat asiat (WSOY) alkaa keväällä, joka tuhlailee surutta omaisuuttaan, luminanssirehevyydessä kypsytettyjä kosiosikermiä, kunnes kaikki on yhtä krookuksen sirkulaaria hymniä, jippojaan tekevää yöttömyyttä ja pelotonta silmua.

Yllä oleva lainaus teoksen ensimmäisestä kappaleesta saa minut vakuuttuneeksi: edessäni häämöttää huima syväsukellus mieleen ja kieleen. Varoitus: juttuni sisältää laittoman paljon lainauksia teoksesta, sillä ne vaan kolahtivat niin herkullisesti.

Kevään auvo ei kaikkia lohduta, sillä kohta 15-vuotias Rafael tuskittelee sekoboltsin taiteilijamutsinsa viimeisimpiä performansseja: Vittu. Sinä keväänä kaikki tuntui siltä niiku joku olis työntänyt virkkuukoukkuja ikeniin. Tästä huolimatta hän edustaa hullunkurisen perheensä tolkullisinta elementtiä ja tekee parhaansa, jotta viritelmä pysyisi jotenkuten kasassa

Faijaan emme juuri ennätä tutustua, sillä hän pakenee perhenäyttämön spektaakkeleita mainostoimistoonsa tai napit korvissaan Kallahden rantaan hakemaan sisäistä tasapainoa. Näkökulmaromaanin toinen kertoja, Luka, Kallion vuokrakämpässä majaileva ratikkakuski turruttaa tajuntaansa rännittämällä lusikassa nestemäiseksi sulatettua metamfetamiinia suoneen.

Parikymppinen Matilda, bakteerikammoinen kontrollifriikki ja tiukka vegaani, sinnittelee lääketieteen opintojensa parissa. Hän yrittää pysytellä viimeisten terveysvillitysten ohjeistamalla kaistalla, vaikka hänenkin tiensä on kiusauksilla silattu. Kertomustaan hän höystää lääketieteellisillä analyyseillä ja diagnooseilla: Huomasin olevani lapidaarinen ja jännittynyt.

Tampereella asuva Laura Finska ei ryhtynyt
vaan syntyi kirjailijaksi.
Kuva: Sami Reivinen / KLIK

Finska tykittää tarkkanäköistä, samanaikaisesti hauskaa ja hurjaa sanallista ilotulitusta hengästyttävään tahtiin. Hän kuljettaa tarinaa kuin Vuoristoradan kuski lempeistä suvannoista vatsaavääntäviin syöksyihin. Pitelen huivistani kiinni ja nautin kyydistä täysin rinnoin.

Tunnen katu-uskottavuuteni horjuvan, kun joudun tunnustamaan, että lääketieteellisen terminologian ohella minulta menivät ohi jotkut nykyisen puheenparren ilmeikkäät ilmaisut.

Lihistä natustava chicksi koetti myydä mulle essoja Columbuksen kulmilla. Se tsiigas mua monttu auki, kun otin hatkat ja rynnistin metroon tsygä völjyssä, Rafael avautuu.

(Kaikki muu kyllä uppoaa, mutta ”tsygä völjyssä”? Tutkiva journalisti otti selvää: s.o. ”fillari messissä”.)

Onneksi tähän näkökulmaromaaniin on eksynyt yksi kaikkitietävä ja luotettava kertoja: ratikka. Se kolkuttelee raiteillaan ja vilkuilee sivusilmin syrjäkujille, joille sillä ei ole pääsyä. Vaihtelua köröttelyyn tuo silloin tällöin ajautuminen väärille kiskoille omissa sfääreissään leijailevan Lukan saattelemana.

Ratikka pääsee todistamaan mahdollisimman eritahtisen parin, Matildan ja Lukan, raivoisan piiritanssin alkutahdit uumenissaan. Tavallisesti varautunut Matilda, jollain tapaa kankeampi kuin kädettömyyden lannistama kynttilä … on pelkkää joustavuutta ja taivasta puhkovaa virnettä kurottautuessaan ohjaamoa kohti. Suomen kieli todistaa ilmaisuvoimaansa juhliessaan Finskan hyppysissä.

Kun rakkaus kaappaa aivot, se on menoa. Lukan ja Matildan on/off-suhde sisältää niin himokasta panemista, lemmekästä lusikkaa, sanallista falangia kuin huutoa, joka syö värit puista. Taitavasti Finska tavoittaa ihmiset herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Silloin yksikin väärä sana tuuppaa liikkeelle täysmittaisen liikekannallepanon.

Lukan ja kumppaneiden huumehuuruinen elämä linkoaa ainakin minut uusiin sfääreihin. Netin pimeän verkon kauppatorien, Torin ja Wickrin, monipuoliset antimet helpottavat kroonista ahdistusta ja eksistentiaalista vitutusta: Nyt olis tarjolla erittäin toimivaa yläkertaa elikkäs laatu kokaiinia kiven muodossa. 1g 150 €.

Iida Sofia Hirvonen tavoitteli samoja universumeja ja vei lukijan kyberavaruuden tuolle puolen romaanillaan Radalla. Mainio teos voitti Kalevi Jäntin säätiön palkinnon. Siinä: Joinakin yöinä kavereideni huoneet tuntuvat avaruusaluksilta, jotka kulkevat vyöhykkeen läpi kohti toista planeettaa. Aika tiivistyy kristallikuvioiksi ja valuttaa jälkensä ikkunaan.

Jari Järnströmin maalaus Muotokuva IV

Lukan tripit osuvat lopulta väistämättömiin maaleihin: Meilahden tornisairaalan teholle ja Sörkän vankilan varjoisille kujille. Mutta matka jatkuu. Kaikissa kunnon romansseissa karautetaan lopuksi kohti auringonlaskussa kylpevää horisonttia. Niin tässäkin.

Laura Finska katselee ihmisiään ymmärtäväisesti, suopealla silmällä. Tällaisia me olemme, ymmällämme elämän aallokossa. Karskista kielestään huolimatta teoksen ihmiset välittävät toisistaan – minkä traumoiltaan kykenevät.

Helsinki tekee parhaansa värikkäään, vauhdikkaan, äänekkään ja sottaisen kavalkadin näyttämönä. Voi vain ihailla millainen tekstigeneraattori Laura Finskalla on hallussaan. Tunnustan: Olen koukussa. Tätä on saatava lisää.

Laura Finska: Muut esille tulevat asiat. WSOY, 2023. 432 s.

Jari Järnströmin näyttely Hetki / Moment Galleria A2:ssa 12.3. saakka.