”Varo sitä miestä, hän on vaarallinen”
Philip Teirin kirjoittamasta teoksesta J&B – Kohtauksia eräänlaisesta
avioliitosta paljastuu, että vasta Jörn Donnerin kuoleman jälkeen hänen
laajaa arkistoaan penkoneelle Bitte Westerlundille valkeni, millaisen miehen
kanssa hän oli elänyt yhdessä 40 vuotta ja saanut kaksi poikaa. ”Fuck you!” hän
kommentoi teoksen julkistamisjuhlissa.
Niin paljon välttämättömiä sopimuksia, niin paljon kompromisseja, jotka voivat ärsyttää ja lamaannuttaa, herättää raivoa meissä ja saada meidät pakenemaan ja kieltämään, että olemme olemassa.
Näin Jörn Donner
kuvaa käsitystään avioliitosta kirjassaan Terveenä
sairaalassa vuonna 1960. Hän on juuri avioitunut ensimmäisen vaimonsa Inga-Britt Wikin kanssa ja kirjoittaa
teostaan Porin sairaalassa siviilipalvelusmiehenä. Jo tuolloin tuli selväksi,
ettei Jörniä oltu luotu parisuhteeseen ja avioliittoon.
Avioliittoja hänellä oli kuitenkin takanaan jo kaksi,
tosin hän oli vielä naimisissa toisen vaimonsa Jeanette Bonnierin kanssa, kun hän tapasi itseään kolmisenkymmentä
vuotta nuoremman Bitte Westerlundin.
Kun hän alkoi odottaa parin Daniel-poikaa,
ero pantiin vireille.
Räväkän, kapinallisen Jörn Donnerin ansioluettelo hengästyttää: lähes 80 teosta,
elokuvia, Oscar-palkinto Fannysta ja
Aleksanderista, reportaaseja, valokuvia, kritiikkejä, pääkonsulina Los
Angelesissa, toimi EU-parlamentaarikkona…
Itse hän ei ollut saavutuksiinsa tyytyväinen. Kirjassaan Bergman: muistelma hän toteaa: Minun ongelmani on, että minusta, niin kuin
Chandler kirjoitti itsestään, voi tulla hyvä second-rate-ihminen monella
alalla, mutta en ole vielä keksinyt missä minusta voisi tulla first-rate.
Jörnillä oli vahva työmoraali, sen kaikki hänen kanssaan työskennelleet
myöntävät. Hänen henkilökohtaisen elämänsä moraali – tai moraalittomuus – sen
sijaan järkyttää Bitteä, kun hän ”kokopäivätoimisena leskenä” vuonna 2020 alkaa
perata miehensä valtaisaa jäämistöä, papereita, kirjeitä, päiväkirjoja ja
sähköpostiviestejä.
Kirjailija ja toimittaja Philip Teirin alustava suunnitelma kirjoittaa Jörnistä vaihtuu
ideaksi laatia Bitte-kirja kunnes suunnitelmat sulautuvat toisiinsa ja
tuloksena on rehellinen ja vauhdikas tutkimusmatka ”eräänlaiseen avioliittoon” J&B (Otava).
Jörn Donner vietti kaksoiselämää, halusi pitää elämänsä
lokerot erillisinä ja salaisina. Niihin ei muilla ollut pääsyä. Bitte löytää
satoja kirjeitä, tarkempaa tietoa matkoista ja kutsuja, joissa hänetkin on
mainittu, mutta jotka Jörn on häneltä salannut. Seurallisena ja verkostoituvana
ihmisenä hän olisi niihin mielellään osallistunut.
Bitte, Jörn, Daniel ja Rafael Pohjoisranta 12:n kirjastossa. Kuva: Marica Rosengård |
Jörnin isoisä Otto Donner rakennutti vuonna 1890 komean talon Kruununhakaan osoitteeseen Pohjoisranta 12. Se on toiminut Jörnin tukikohtana Bromarvissa sijaitsevan kakkoskodin Bortomsjön ohella. Nyt Jörnin työtilat Kruununhaassa on muutettu kirjailijoiden työskentelyresidenssiksi.
J&B:n oivallisesti
suomentanut Jaana Nikula työskenteli
parikymppisenä kesän toimistoapulaisena Jörnin luona Pohjoisrannassa. Homma ei
ollut niitä helpompia. Jörnillä oli kaksi puhelinlinjaa ja niitä varten kaksi
listaa. Toisen listan soittajille oli kerrottava, että Jörn ottaa pian
yhteyttä, toisen listan ihmisiä – jotka olivat enimmäkseen naisia – ei saanut
yhdistää eteenpäin.
Kun listat kerran menevät sekaisin, Jaana saa saman tien
potkut. Seuraavana aamuna Jörn ihmettelee, miksei apulainen ole tullut töihin.
Vaikka Suomen seksikkäimpien miesten listalla 1980-luvulla komeillut Jörn oli monien
mielestä hurmaava ja charmikas, Jaanasta hän oli ”ikivanha kärttyisä ukko”.
Bitte Westerlund ja Philip Teir. Kuva: Marjo Tynkkynen |
Kun Teir kysyy Bitteltä, oliko Jörn maineensa veroinen ”fantastinen rakastaja”, hän kertoo jutelleensa aiheesta Harriet Anderssonin kanssa, joka eli pitkään avoliitossa Jörnin kanssa. Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että Jörn ei ollut erityisen hellä sängyssä. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt mitään esileikistä vaan kävi suoraan asiaan.
1087-sivuisessa omaelämäkerrassaan Mammutti, Jörn setvii rakkauselämänsä kiemuroita. Teoksessa ei
kuitenkaan ole henkilöhakemistoa, vaikka sellainen on Danielin mukaan olemassa. Bitten on saatava se
käsiinsä! Näin alkaa tutkimushanke, joka on vähällä päätyä tekeillä olevan
kirjan nimeksi: ”Bitten etsivätoimisto”.
Kadonneen henkilöhakemuksen arvoitus ratkeaa, ja Bitte
alkaa ottaa yhteyttä Jörnin tuntemiin ihmisiin. Lisää pontta tutkimukset saavat
luettelosta, johon Jörn on listannut ”naisia, joita olen muistaakseni pannut”.
Heitä alkaa löytyä Arja Saijonmaasta
Märta Tikkaseen, niin kotimaasta kuin ulkomailta. Naisia ennen ja jälkeen
avioliiton solmimisen.
Paljastuksissa olisi jo kylliksi mielipahaa Bittelle,
mutta pahin on vielä edessä. Hän ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota Jörnin
kommenttiin: ”Minun suuri rakkauteni, mutta hän ei halunnut minua”, kun he
katselevat ruotsalaista keskusteluohjelmaa.
Vasta Jörnin kuolinvuoteella paljastuu, että suhde ”suureen
rakkauteen” on kestänyt 50 vuotta, loppuun saakka. Bitten etsivätoimisto bongaa
merkintöjä naisesta eri nimillä lukuisista Jörnin ja muiden kirjoittamista
teoksista.
Jörnin tietokoneelta Bitte löytää 520 sähköpostiviestiä,
jotka he ovat kirjoittaneet toisilleen vuosien varrella. Kun Bitte ja H
tapaavat Tukholmassa, Bitte ihmettelee, mikseivät he menneet naimisiin? H
vastaa koruttomasti: ”Eihän Jörnin kanssa voinut elää, hän oli niin vaikea”.
Mysteerimies. Oliko häntä niin monta versiota kuin ihmisiä, jotka hänet tunsivat? |
Karjaalta kotoisin oleva Bitte tuntee kelvanneensa tuomaan vain – kuten Jörn kerran luonnehti – ”tervettä maalaisverta Donnerin dynastiaan”. Hän tajuaa eläneensä näytösavioliitossa, jonka kulisseissa Jörn teki mitä lystäsi. Onko hän tuhlannut parhaat vuotensa passaamalla kärttyisää vanhaa miestä, joka kaiken lisäksi petti häntä? kysymys ei jätä häntä rauhaan.
Poikiensa ja ystävättäriensä estelyistä huolimatta Bitten
etsivätoimisto jatkaa ”jörnologian” tutkimusta. Eräänlaisesta avioliitosta ei
vielä ole lausuttu viimeistä sanaa…
Philip
Teir: J&B Kohtauksia eräänlaisesta
avioliitosta
(J&B Scener ur ett skenäktenskap). Ruotsista
suomentanut Jaana
Nikula.
Otava, 2023. 237 s. Ruotsiksi
ilmestyneen teoksen on kustantanut S&S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti