Mikko Kauppila: Terveisin K

Minä laihdutan itseni neutriksi

Mikko Kauppilan esikoisromaanissa Terveisin K kirjallisuudenopiskelija kadottaa sanat ja itsensä. Kun ruumis ei saa himoamaansa nautintoa, minäkertoja pyrkii siitä eroon. Raadollinen kuvaus syömishäiriön kuolemansyleilystä hätkähdyttää.

Minä laihdutan itseni neutriksi, kuohitsen ruumiini puutarhasaksilla ja pikkelöin veitikkani kuin satokauden käyrimmän kurkun.

Mikko Kauppila tunnetaan näyttelijänä, joka on esiintynyt elokuvissa, tv-sarjoissa ja teatteriproduktioissa. Helsingin Kaupunginteatterin kehutussa Bolla-näytelmässä hän teki toisen pääroolin.

 Vuonna 2019 Finlandia-palkinnon voittanut Pajtim Statovcin Bolla kuvaa kahden miehen kiellettyä suhdetta Jugoslavian hajoamissodan pyörteissä.

Kauppilan romaanin Terveisin K (Teos) minäkertoja, nuori mies, kipuilee hänkin suhdeongelmiensa kiemuroissa. Kauppila astuu esikoisellaan samalle estradille kuin Rasmus Arikka kursailemattomalla Homoromaanillaan ja Niko Hallikainen vaikuttavalla teoksellaan Suurimärkä salaisuus.

Kun Kauppilan teoksen päähenkilö, K, uskoo kohdanneensa lapsuudenystävänsä, P:n, ohimennen kaupungin hämärässä, hän alkaa kirjoittaa P:lle kirjeitä, jotka päättyvät sanoihin Terveisin K. 

Kirjeissään K raportoi elämäänsä ja muistelee yhteistä lapsuuttaan ja nuoruuttaan P:n seurassa. Sävyltään ylimieliset kirjeet päättyvät ilkeisiin alapääkommentteihin. Hän ei saa kirjeisiinsä vastausta.

Ensimmäisen vuoden opiskelijana K yrittää päästä mukaan opiskelijarientoihin huonolla menestyksellä. Kunnes hän rakastuu päätä pahkaa samoilla luennoilla käyvään kauniiseen opiskelijapoikaan, A:han: voi miten suloinen ja säikky hän onkaan. K alkaa nähdä seksuaalisävytteisiä päiväunia yhteiselosta A:n kanssa.

Kirjeessään P:lle hän muistelee heidän salaista nakupelle-leikkiään. Toinen heistä riisuutui alastomaksi, ja toinen alkoi tehdä tutkimusretkeä koskettelemalla eri kohtia hänen vartalostaan ja vaatia sille nimeä. Mikä kohta tämä on? Sisäreisi. (…) Ehkä olikin niin, P, että vasta kieli teki toisesta todellisen, vahvisti sen mitä käsi yritti hahmottaa! K:n kirjeiden pilkallisuus alkaa lieventyä muistojen myötä.

Kauppila on myös filosofian maisteri sukupuolen-
tutkimuksesta Helsingin yliopistosta.
Kuva Jenni Saari

Kun tunkeutuminen A:n kupeisiin osoittautuu turhaksi toiveuneksi, kertomuksen sävy tummenee. Romaanin toisessa luvussa alkaa kieltäymysten aika. Tyhjä tila K:n sydämessä alkaa täyttyä syömishäiriöllä, joka luikertelee K:n elämään kuin salakavala käärme.

Vessakäynnit saavat uusia merkityksiä. Sinä pyyhit itsestäsi ravinnon pois, sinä pyyhit virheelliset värit, pyyhit ylimääräiset ja epäselvät kokemukset, inhon, kiiman ja karsinogeenit… Toisin sanoen sinä pyyhit elämän pois. Peräruiske ja ”kahden sormen kokoonpano” auttavat, mikäli K on hairahtanut kaidalta polultaan.

Äiti tilittää ajatuksia elämästään loputtomilla monologipuheluillaan K:lle, jonka elämästä ja ajatuksista hän ei ole kiinnostunut. Ennen kaikkea hän soimaa edesmennyttä aviomiestään, joka hänkin ”oli pojan pauloissa”, rakastunut miespuoliseen kollegaansa, eikä myöhemmin enää sietänyt vaimonsa läheisyyttä.

Äidin litaniat tuovat romaaniin tuulahduksen nykyisestä elämänmenosta, jossa omaan napaan tuijottelusta on tullut maan tapa. Media tarjoilee runsaskätisesti tarinoita romahdukseen johtavasta työuupumuksesta. Niitä ahmittuaan äitikin on tunnistavinaan itsessään kuvattuja oireita. Hän haluaisi kokea hurmoksellisen elpymisen, jolla lehtien artikkelit herkuttelevat.

Nainen alkaa kävellä metsässä ilman kelloa, nainen tunkee kätensä kostean humuksen sekaan ja käsi humuksessa ajattelee olevansa yhteydessä johonkin ikiaikaiseen, nainen reflektoi matrilineaarista perintöään. Näitä avautumisia kuunnelleessaan K tuntee itsensä laskisangoksi.

Romaani rakentuu K:n raportoinnista, hänen kirjeistään P:lle ja äidin monologeista. Ne veistävät surullisen viipaleen todellisuudesta, jota elämme. Varsinkin nuorilla menee nykyään huonosti. K:sta tuntuu, että yliopistolla opiskelijat käyvät ahkerammin terapiassa kuin luennoilla.

Nykyinen elämänmeno on paljolti rakentunut vieraantumisen varaan. Kun omien tunteiden sanoittamisesta on tullut itseisarvo, maailma typistyy lopulta kerrottuun itseen. K oppii miellyttämään löysiä latelevaa terapeuttiaan mukailemalla hänen odotuksiaan ja käyttämällä hänen suosimiaan ilmauksia ja sanoja.

Iikka Lehtinen: Spirit Devourer

Kun terapiasta ei ole apua, anoreksia saa yhä tiukemman kuristusotteen K:sta. Vallattuaan ensin hänen kehonsa ja mielensä se alkaa seuraavaksi kaapata myös hänen sanojaan. Ensimmäisenä K luopuu sanasta rakkaus, johon minulla ei ole enää suhdetta jos niin minkään laista…Lapsuuden nakupelle-leikissä sanat rakensivat ruumiin. Nyt käy päinvastoin, sanojen kadotessa ruumiskin häviää.

Mikko Kauppilan kyky eläytyä, solahtaa toisen nahkoihin näkyy yhtä hyvin teatterin lavalla kuin hänen kirjansa sivuilla. Terveisin K vie rakkaudettoman elämän raakaan todellisuuteen puistattavan aidosti.

Mikko Kauppila: Terveisin K. Teos, 2024. 224 s. 

Iikka Lehtisen näyttely And then light took us LaternaMagicassa 25.5. saakka.